Botaira Resort

Seuraava majoituksemme sijoittui Botairalle. Tämä saari oli edelliseen verrattuna hyvin erilainen, vaikka sama rento meininki tietysti jatkui.

Majoitus oli selkeästi vaatimattomampi, ja sähköt katkaistiin puoliltaöin. Tästä ei kylläkään ollut mitään haittaa, koska kertaakaan ei jaksettu valvoa niin kauaa.

Saarella oli meidän lisäksi 3 australialaispariskuntaa, skottipariskunta, jenkkipariskunta sekä 1 lapsi. Ruokailu hoidettiin niin, että 4 henkeä istui aina samassa pöydässä, ja annos kannettiin eteen (sitä ei siis saanut valita itse). Tällä tavalla oli pakko opetella hieman small talkia, mikä tietysti ei synny meiltä suomalaisilta aivan luonnostaan. Makuasia, pitääkö tällaista pakkososiaalistamista hyvänä vai huonona. Alussa oli hauskaa jutella muidenkin kanssa, ja aito, ennakoimaton keskustelu englanniksi on tietysti aina hyvin kehittävää. Täytyy miettiä, miten puhua lävistyksistä, asumismuodosta, ametistikaivoksista ja Euroopan taloustilanteesta. Aika pian kuitenkin alkoi tuntua ahdistavalta, että joka aterialla on pakko keksiä jotain sanottavaa.

Tässä resortissa oli käytössä meal planit. 3 päivää Botairalla maksoi kuitenkin saman verran tai hieman enemmän kuin "kalliimmalla" Nanuyalla, osittain jo senkin takia että vesi on maksullista. Sitä nimittäin kuluu; vähintään 3 litraa/päivä/henkilö.

Ehdottomasti parasta tässä resortissa oli kuitenkin ranta ja auringonlaskut. Iltaruoan aikaan katselimme lokin kokoisia hedelmälepakoita, jotka lentelevät joka ilta meren yllä.

Seuraava bure oli mökkimäisempi, mutta sijainti oli optimaalinen

Fijiläiset ovat taitavia piilottamaan rakennukset kasvillisuuden taakse. Bure vesirajasta nähtynä

Näkymä terassilta

Ranta oli ehkä upeinta ikinä, ja näytti asumattomalta

Paikallinen sykloni. Yhtenä iltana näitä muodostui useita yhdessä pahaenteisennäköisessä pilvessä, mutta siinä olikin sitten jo tarpeeksi actionia ja pilvi hajaantui riekaleiksi.