haze of dawn

Graafinen suunnittelija lomailee

2012-01-17T15:00:00.000+02:00

... ja innostuu oudoista asioista, ja sen mies huokaa raskaasti kun niiden kuvia ei saa poistaa kamerasta.

46%

2012-01-12T16:50:00.000+02:00

Tässäpä blogini lukijoista muutama tilasto. Niissä on viime aikoina tapahtunut radikaali muutos.

Rakkaat lukijat: Internet Explorer on oikein hyvä selain, uuden lataamiseen nimittäin!

San Diego Zoo

2012-01-10T11:22:00.000+02:00

3 yön Venice Beachin jälkeen suunnattiin nokka kohti San Diegoa ja sen kuuluisaa eläintarhaa. Odotukset tälle detourille oli suuria, koska ajoreitin maisemia oli kehuttu ja San Diego Zoo on jo käsite.

Spoilaan heti alkuun: jouduimme pettymään. Rantareitti moottoritietä pitkin oli aika tavallinen, vaikka olikin mielenkiintoista nähdä pienempiä kaupunkeja, ja reissu kokonaisuudessaan oli hyvin opettavainen. Eläintarha sen sijaan oli todella iso pettymys, jonka takia en oikeastaan voi suositella sitä kenellekkään.

Olihan siinä hyviäkin puolia, ja paikka oli tehty ihan hauskaksi. Ihmisille, nimittäin. Konsepti, jossa häkkikoot ovat minimaaliset ja eläimet eivät pääse katseilta piiloon on mielestäni jo so last season.

Monilla eläimillä esiintyi stereotyyppistä käytöstä

Vaikka sihteerilintu viihtyykin pääosin maassa, onko silti hyvä idea laittaa se 15 m² häkkiin?

“You can't cage an eagle for long without destroying it.”

Tarkkasilmäisimmät voi myös havaita hienoista ironiaa kyltin otsikossa...

Useimmat häkit oli yhtä pieniä ellei jopa pienempiä kuin meidän 53 m² kaksio. Kuvassa pandahäkki

Kaiken kaikkiaan, ei tarvitse olla mikään asiantuntija pahoittaakseen mielensä tässä paikassa.

Pieni pyyntö bloggaajille

2012-01-09T14:38:00.000+02:00

Arvatkaa mikä mua ärsyttää? Jos blogeja päivitetään liian usein. Oon ehkä aika yksin tän asian kanssa, mutta minusta monta postausta päivässä on vaan liikaa.

Tätä harrastaa yllättävän moni blogi, ja ongelma on tällainen: seuraan niiden syötteitä. Joka kerran kun uusi kirjoitus julkaistaan, se ilmoittaa itsestään puhelimessani. Uskollisena lukijana mua ahdistaa, että kännykkä ilmoittaa mulla olevan 68 lukematonta postausta.

Joten pretty please, älkää päivittäkö blogianne kuutta kertaa päivässä koska luitte hauskan jutun netistä. Korkeintaan kerran päivässä on riittävästi, jollette A) saanut uutta jännittävää työpaikkaa B) syönyt aamiaista Alexander Skarsgårdin kanssa.

And that my friends is what really grinds my gears.

Griffith Observatory & Mulholland Drive

2011-12-29T10:19:00.000+02:00

TripAdvisorista oli niiiiin paljon hyötyä. Ennen kaikkea Fijin suhteen, mutta se kertoi meille myös Losin ykköseksi rankatun nähtävyyden, eikä pettänyt: Griffith Observatory oli hieno paikka ja yksi loman huippukohdista. Kaikki observatoriot on tietysti hauskoja meidänlaisille tiedenörteille, mutta amerikkalaiset ne osaa panostaa viihdyttävyyteen. Planetaarioesitys oli upea, ja suosittelen sitä kaikille. Kaiken lisäksi observatorio on rakennuksena tosi hieno (ja käytetty monessa leffassa, esim. juuri telkkarista tulleessa Charlien enkeleissä pahiksen paljastuspaikkana), ja upealla paikalla korkealla kukkuloilla. Hollywood-kyltti näkyy lähes vieressä, ja tie puiston halki on pieni mutkitteleva vuoristotie. Kaiken lisäksi observatorio on ilmainen.

Vuokra-autossa on se hyvä puoli, että on aika vapaa liikkumaan miten mielii. Kun siis lähdettiin ajamaan Griffith Observatorylle, piti tietty päästä maisemareittiä: off to the Mulholland Drive!

(EDIT: tietääkö joku, miksi blogger näyttää osan kuvista aika pikselisinä??)

San Fernando Valley

Los Angeles

Griffith Park

Griffith Observatory

Observatoriolta on erittäin hyvät näkymät Hollywood-kyltille

Cafe at the End of the Universe

Näköala Santa Monican suuntaan

Downtown

Saints of Los Angeles

2011-12-26T00:00:00.000+02:00

Fijin jälkeen oli aika vaihtaa mannerta. Lento lähti 5.11. klo 22 ja saapui - kansainvälisen päivämäärärajan avustaman aikamatkailun takia - LAX:in kentälle 5.11. klo 13. Vuokra-auto oli oikein tyylikäs musta avo-Mustang, jolla tietenkin eksyttiin ensimmäiseksi matkaoppaiden kieltämälle alueelle Culver Cityyn. Eipä siellä kyllä mitään ihmeellistä nähty, muutava graffiti ja vähän roskaisempaa.

Majapaikkamme oli Cadillac Hotel Venice Beachillä. Alue oli oikein kiintoisa, vaikka tästäkin jokin opas sanoi, ettei saisi liikkua pimeän tullen. Onneksi mun "don't talk to me hobo"-naama on Itä-Helsingin karaisema. Tosin ensimmäisenä yönä joku oli skaraidannu meidän konepellin, onneksi oli se kaiken kattava vakuutus.

Venice Beach oli kuitenkin oikein hauska, hipsteririkas paikka, jossa pääsi näkemään ihkaoikeita hippejäkin. Viereinen Santa Monica oli myös hyvin kiinnostava paikka varsinkin ostos- ja ravintolakohteena. Pelkin rantavaattein ja hieman palaneena tuoreena fijiläisenä SoCalin ilmasto pääsi kuitenkin yllättämään: 15 astetta voi tuntua yllättävän hyytävältä...

Bau nanama, na nadatou lasa - Oh forget not, when you’re far away

2011-12-24T10:20:00.000+02:00

Kaikki vieraat istumaan, temppelipuun kukka korvalle (oikealla
tarkoittaa varattua, vasemmalla sinkkua) ja show voi alkaa.

Viimeiselle illalle Fijillä sattui osumaan Octopusin Lovo-ilta, johon sisältyi työntekijöiden ja
kyläläisten esittämiä paikallisia biisejä. Lopuksi oli vielä yhteistanssi ja kaikkien vieraiden kättely

Perinteisen fijiäisen jäähyväisbiisin kohdalla oli kieltämättä
liikutus lähellä. Siitä tulee vieläkin kylmät väreet

Sukeltaminen & snorklaaminen Fijillä

2011-12-22T13:44:00.000+02:00

Lyhyesti: jos meet Fijille, DO IT!

Cousteaukin sen tiesi, Fiji on yksi maailman hienoimmista vedenalaisista turistikohteista. Suojelualueita on paljon, ja sukeltamaan pääsee yleensä omasta rannasta, mutta venematkan päässäkin on useita maailmankuuluja saitteja.

Harrastuksena laitesukellus on toki kallista, mutta hintataso täällä oli hyvin kohtuullinen, jollei jopa edullinen. Kortti kannattaa sukeltaa täällä, niin voi skipata allasharjoitukset. Vähän edistyneemmillekkin riittää puuhaa: parempi puoliskoni kävi mm. 20 metrissä haisukelluksella, jossa ruokittiin white tipejä ja härkähaita (joka on muuten maailman vaarallisin hailaji, katottiin jälkikäteen Wikipediasta).

Kuten aiemminkin kehuttu, fijiläiset ovat ihan mahtavaa porukkaa. Heillä on todella käytännöllinen ja arvostava luontosuhde, jota kunnioitan. Haita voi mennä aivan hyvin katsomaan, eikä se sulle mitään tee jos et ala härkkimään. Ja vaikka täällä onkin sellainen "relax, it's Fiji time"-meininki, se ei tarkoita mitään Mañana-lööbailua. Paikalliset sukelluskouluttajat ovat hyvin rauhallisia ja luotettavan oloisia. Samaa ei voi sanoa kaikista paikoista, esimerkiksi Italiassa meininki oli hengenvaarallisen rentoa.

Meidän sukelluskeskuksen paatti

Itse en liin ahtaista korvakäytävistä (ja lievästä torikammosta) johtuen sukella, mutta snorklaus on näissä

oloissa lähes yhtä hyvä ja edullinen vaihtoehto. Jokaisen resortin rannasta pääsi snorklaamaan omin päin (Nanuya oli mun suosikki), ja veneellä pääsee tarvittaessa uusille riutoille.

Näkemistä riittää, äkkiä tulee mieleen esim. jättiläissimpukat, meritähdet, trumpettikalat, picassokalat, papukaijakalat, kaniinikalat, välskärit ja siipisimput.

Pieni pyyntö tosin: älkää olko niin kuin ne tyhmät turistit, jotka talloo koralleja ja koskee kaikkeen kielloista huolimatta. Kiitos.

Rannasta kävellään tiettyä polkua merelle päin, jota myös veneet käyttävät. Näin korallit säilyvät toljotettavassa kunnossa

Octopus Resort

2011-12-12T16:22:00.000+02:00

Viimeinen majoitusestablishmenttimme Fijillä oli Octopus Resort. Tämä sijaitsee käymistämme paikoista lähimpänä pääsaarta, mikä näkyikin hieman suurempana kokona ja laajempana viihdetarjontana. Näitä ei käytetty hyväksi, koska aikaa oli enää 2 päivää, ja muutenkin haluttiin vähän omaa rauhaa edellisen mestan jälkeen.

Paikka oli oikein hieno, ja ennen kaikkea tykättiin meidän hulppeasta huoneesta. Joten jos satut näille kulmin, suosittelen Point Premium Beachfront Burea. Siihen sisältyi ulkoilmasuihku, joka oli siisteintä ja ylellisintä ikinä!

Näkymä terassilta: pätkä rantaa, double hammock ja 2 rantatuolia varattu omaan käyttöön.

Resort tiesi häämatkasta, ja oli varannut meille yllätyksen.

(Ei se kylläkään ollut yellow tailia, vaan skumppaa)

Oikeesti, tsiigatkaa tätä kattoa! Tahtoo!

Vaatekaapin vieressä on liukuovi, josta pääsee ulkoilmavessaan, joka on kuin oma pieni puutarha. Pesuallas ja bambuseinän takana oleva wc ovat katettuja, mutta suihkusta näkee tähtitaivaan.

Totta kai jalkojenhuuhtelualtaassa on oltava päivittäin vaihtuvia tuoreita kukkia, mitä oikein odotit?

Tällä kertaa syödä sai myös ihan omassa pöydässä

Tää oli pelkkä kuori. Ravun sielu on nyt rapujen taivaassa.

Tässä nautitaan perinteistä kava-juomaa: erään pippurikasvin juuresta uutettua mutaveden näköistä nestettä. Kava tekee kielelle erikoisen puuduttavan tunteen ja rentouttaa (fijiläiset ovat varmoja että sillä on lukemattomia positiivisia terveysvaikutuksia). Kavan juonti on pyhä toimitus ja kunnia-asia, johon liittyy paljon rituaaleja. Saarelaisten käsitys hyvästä illasta on juoda kavaa, polttaa tupakkaa ja soittaa kitaraa auringonnousuun. Rähinäviina ei kuulu tähän yhtälöön.

Ainoana hotellina Octopusilla oli myös uima-allas. En kuitenkaan kertaakaan nähnyt kenenkään käyttävän sitä, joten ehkä se on tarkoitettu lähinnä lapsivieraille.

Menusta sai aina valita haluamansa annoksen. Myös täällä on käytössä meal plan

Aktiviteetteja riittää

Tyypillinen lounas: perunankaltaisesta juureksesta valmistettuja ranskiksia, grillattua walu-kalaa ja voisula-limemehu -kastiketta

Kohtalaisen tuore jäätee, joka ei tosin ollut vielä kovin jäinen, mutta herkullinen

Millainen ravintola se on, jossa ei saa upottaa paljaita varpaita hiekkaan?

Beyond the sunset

2011-12-11T11:57:00.000+02:00

Botaira Resort

2011-12-09T10:57:00.000+02:00

Seuraava majoituksemme sijoittui Botairalle. Tämä saari oli edelliseen verrattuna hyvin erilainen, vaikka sama rento meininki tietysti jatkui.

Majoitus oli selkeästi vaatimattomampi, ja sähköt katkaistiin puoliltaöin. Tästä ei kylläkään ollut mitään haittaa, koska kertaakaan ei jaksettu valvoa niin kauaa.

Saarella oli meidän lisäksi 3 australialaispariskuntaa, skottipariskunta, jenkkipariskunta sekä 1 lapsi. Ruokailu hoidettiin niin, että 4 henkeä istui aina samassa pöydässä, ja annos kannettiin eteen (sitä ei siis saanut valita itse). Tällä tavalla oli pakko opetella hieman small talkia, mikä tietysti ei synny meiltä suomalaisilta aivan luonnostaan. Makuasia, pitääkö tällaista pakkososiaalistamista hyvänä vai huonona. Alussa oli hauskaa jutella muidenkin kanssa, ja aito, ennakoimaton keskustelu englanniksi on tietysti aina hyvin kehittävää. Täytyy miettiä, miten puhua lävistyksistä, asumismuodosta, ametistikaivoksista ja Euroopan taloustilanteesta. Aika pian kuitenkin alkoi tuntua ahdistavalta, että joka aterialla on pakko keksiä jotain sanottavaa.

Tässä resortissa oli käytössä meal planit. 3 päivää Botairalla maksoi kuitenkin saman verran tai hieman enemmän kuin "kalliimmalla" Nanuyalla, osittain jo senkin takia että vesi on maksullista. Sitä nimittäin kuluu; vähintään 3 litraa/päivä/henkilö.

Ehdottomasti parasta tässä resortissa oli kuitenkin ranta ja auringonlaskut. Iltaruoan aikaan katselimme lokin kokoisia hedelmälepakoita, jotka lentelevät joka ilta meren yllä.

Seuraava bure oli mökkimäisempi, mutta sijainti oli optimaalinen

Fijiläiset ovat taitavia piilottamaan rakennukset kasvillisuuden taakse. Bure vesirajasta nähtynä

Näkymä terassilta

Ranta oli ehkä upeinta ikinä, ja näytti asumattomalta

Paikallinen sykloni. Yhtenä iltana näitä muodostui useita yhdessä pahaenteisennäköisessä pilvessä, mutta siinä olikin sitten jo tarpeeksi actionia ja pilvi hajaantui riekaleiksi.

Miesasiabingo

2011-12-08T13:15:00.001+02:00

Matkajuttujen keskelle syntyi nyt tällainen kuva. Kuvan sitaatit ovat oikeista nettikeskusteluista, osa on täysin suoria lainauksia, osaa olen lyhentänyt mahtumaan tähän tilaan.

Eikun bingoamaan!

Nanuya Island Resort

2011-11-28T19:30:00.000+02:00

Jos etsit matkailuvinkkejä, katso Pieni matkaopas Fijille.

Ensimmäisenä esittelyssä Nanuya. Vietimme täällä 5 yötä, joka tuntui hyvin sopivalta ajalta: mukavan pitkä, muttei tylsistyttävä. Pakko sanoa, että Nanuya kyllä sulatti sydämen ja oli meidän suosikki. Voin todella suositella tätä kohteena niin hinnan, ruoan, maisemien, rannan, sukelluksen, majoituksen kuin ihmistenkin puolesta.

Kuvissa sää näyttää kovin pilviseltä, mutta voin vakuuttaa että lämpöä oli paljon ja palamisen vaara oli jatkuva. Sadetta ei tullut yhtään. Ilmasto oli silti aika miellyttävä esmes Thaimaaseen verrattuna, että meri-ilma vei liian tukahduttavuuden pois. Kaikenkaikkeaan siis täydellistä!

Welcome home, my friend!

Meidän bure. Meillä oli Treehouse-majoitus, mikä oli ihan täydellinen valinta

Näkymä parvekkeelta. Eräänä iltana nähdiin, kun delfiinit pyydystivät kaloja lahdella

Semiulkosuihku/wc. Tykkäsin ihan mielettömästi!

Lobby/ravintola. Meno oli hyvin rentoa, eikä kenkiä tarvittu koko aikana.

Relax, it's Fiji time! Leppeästä meiningistä huolimatta paikallisten hommat tuli hoidettua hyvin

Uusi erä vieraita tulee pari kertaa viikossa. Tässä niitä tuli poikkeuksellisen paljon; meidän kanssa oli vain jenkkipariskunta.

Papaijapuu. En tiennyt että papaijan kukat tuoksuu niin hyvältä, ihan parasta!

Olen ihan rakastunut tähän bureen ja tähän terassiin

...ja tähän kattoon!

Ilmastointia ei Fijillä ole keskihintaisissa paikoissa juuri tarjolla, mutta se ei ole edes tarpeen. Seinissä on hyttysverkolla suojatut säleiköt, joita voi säätää auki tai kiinni. Tämän lisäksi propellituuletin ja merituuli ovat riittävä viilennys

Ravuista revittiin riemua riittävästi

Fijillä tuotekuvauskin on hauska ajanviete

Polku ylemmäs burelle. Bureja olisi saanut aivan rannastakin, mutta tykättiin enemmän näistä rinteille rakennetuista

Kaikissa resorteissa sytytettiin iltaisin öljylyhdyt, sähköisiä pihavaloja ei käytetty. Vuoroveden korkeus pääsi monesti yllättämään; mm. flip-flopit meinas karata merille

Kävelyllä saaren poikki: korkeuserot oli yllättävän suuria, ja ylhäällä kuivaa heinikkoa (nyt oli kuivan kauden loppu). Tässä on ilmeisesti papaijapeltoa

Sukelluskeskuksen vene

Pieni matkaopas Fijille

2011-11-28T18:46:00.001+02:00

...tai oikeastaan Yasawalle.

Kun tätä matkaa alettiin suunnitella, se tehtiin lähes pelkästään tripadvisorin keskustelufoorumien avulla. Netistä löytyi todella vähän käytännön tietoa Fidzistä: miten sinne pääsee, miten siellä liikutaan, mitä maksaa, missä majoitutaan... Varsinkin suomeksi tietoa ei käytännössä ole edes olemassa.

Senpä takia kirjoitankin jokaisesta resortista erikseen, ja annan hieman käytännönkin vinkkejä. Ehkä tähänkin blogiin eksyy joskus joku, joka tällaista tietoa kaipailisi.

Oleskelimme siis Yasawa-saaristossa, joka oli oiva valinta. Blue Lagoonin ja Castawayn maisemat olivat hienot, ja saaristo on mielestäni juuri häämatkalle sopivalla turistiasteella: paikka on kaukainen ja pilaantumaton, mutta kuljetuksia ja palveluja on tarjolla.

Mitä se maksaa?

Fijin sanotaan olevan kallis, mutta tämä on hieman suhteellista. Majoitus ja kuljetukset on toki hintavia, mutta muuhun rahaa ei juuri kulukaan. Joissain resorteissa on tarjolla meal plan, mutta käytännössä ei-meal-plan-mestoissa on sama hintataso; n. 50 FJD päivä. Meillä päiväbudjetti oli n. 50€/päivä/henk, ruokineen ja juomineen.

Yllättävän paljon lopulliseen hintaan vaikutti se, tarjosiko resortti veden. Sitä nimittäin kuluu paljon, vähintään 3 litraa päivässä per naama. Ovelina näätinä meillä oli oma Malibu-pullo ja 4 litraa blandista, mitä oli kiva siemailla omassa buressa.

Sukellus & muut aktiviteetit ovat tosi edullisia. Mitään ostettavaakaan ei ole, joten kulut muodostuvat käytännössä yksinomaan edellämainituista.

Sukelluksesta lisää tässä artikkelissa: Sukeltaminen & snorklaaminen Fijillä.

Majoitus

Yhdessäkään resortissa ei ollut huoneita (paitsi joissain paikoissa on tarjolla dormeja), vaan oma kämppä eli bure. Näitä on tarjolla eri tasoisia mökistä luksukseen, mutta yleensä niissä ei ole ilmastointia, mikä ei ole tarpeenkaan. Joissain paikoissa ei ole sähköä, ainakaan koko vuorokautta, mutta jääkaappikin on ihan yleinen. Me otettiin majoitus Coconuts & Coralsin kautta.

Yövyimme kolmessa paikassa, joista tarkempaa tietoa löytyy näistä postauksista:

Nanuya Island Resort
Botaira Resort
Octopus Resort

Kuljetus

Yasawa Adventuresin Yasawa Flyer -katamaraani on oikeastaan ainoa järkevä kulkumuoto saarille. Sisaryhtiö Coconuts & Coralsin kautta otettu kuljetus Captai's loungessa maksoi n. 200€ mutta sisälsi virvokkeet hedelmät, sipsit, limua, valkkaria, kaljaa...). Lyhyelle matkalle toki kelpaa turistiluokkakin, mutta 5-6 tunnin matkalle saariston päästä päähän tuo oli ihan kiva. Matka sinällään ei tuntunut lainkaan pitkältä, koska näkemistä ja ihmeteltävää näkyy koko matkan.

Kuljetuksessa on hyvä huomioida myös se, että nämä ovat ovelta-ovelle. Jos siis viettää lennon jälkeen Nadissa yön, sut kyllä haetaan hotellista. Vastaavasti kyyti lentokentälle sisältyy myös. Tämä tuo sikälikin turvaa, että jos olisit jostain syystä myöhässä, kone odottaa kyllä koska kaikki matkustajat ovat samassa bussissa.

Ruoka

Ruoka oli useimmiten todella hyvää! Kala oli tietysti parasta, kun se kerran tuli suoraan omasta rannasta. Jos ei kalasta tykkää, täällä sitä kannattaa maistaa sillä walu ja tonnikala grillataan suorastaan epäilyttävän pihvimäiseksi. Vegekin pärjää, mutta resortille kannattaa ilmoittaa siitä etukäteen.

Millaista siellä on?

Jokaisella saarella on 1-3 resortia + paikallisten kyliä. Resorteissa joissa me kävimme oli n. 8-30 vierasta, tavanomaisin määrä on varmaan noin 15 henkeä. Tilaa siis riitti, ja monessa paikassa tuntuikin tosi privaatilta (varsinkin kun kaikilla vierailla on oma talo).

Aktiivilomailijalle tekemistä ei hirveästi ole: oleskella ja syödä voi vain yhdessä resortissa. Päivät kuluvat lukien, syöden ja loikoillen. Suosittelen hyvää kirjaa riippumattokaveriksi. Tämä EI kuitenkaan ollut ollenkaan paha; päin vastoin! Itse en yleensä jaksa rannalla makoilla tai muutenkaan vaan olla, mutta täällä en tylsistynyt. Fiji time vaan on niin eri asia.

Vähän voi kuitenkin myös harrastaa. Sukelluskohteet on maailman parhaita, joten jos kiinnostusta on niin täällä kannattaa ottaa halvoista hinnoista kaikki irti. Ja mikä tärkeintä: snorklaamaan pääsee suoraan rannasta! Saaren ympäri/yli voi kävellä, ja paikallisiin kyliin järjestetään retkiä.

Todella upeaksi ja kotoisaksi Fijin tekevät kuitenkin sen ihmiset: kaikki olivat todella mukavia, kohteliaita ja ystävällisiä. Palvelu pelasi, mutta kukaan ei ollut vaivaannuttavan nöyrä. Tunnelma oli rento ja tuttavallinen, mutta asialliset hommat hoidettiin. Fijiläisistä oli hauskaa oppia Suomesta, oppia meidän nimiä mutta myös kertoa omasta kielestään ja kulttuuristaan.

Tärkeintä mitä Fijillä voi oppia on paikallinen hakuna matata:

Senga no lenga!

Ipad kirjankorvikkeena

2011-11-22T11:37:00.001+02:00

Ennen lomaa olin tilannut netistä erään tärkeän kirjan. Toimitus kuitenkin viivästyi, joten pääsin testaamaan uutta IPadia myös kirjan ominaisuudessa. Käytin padin omaa IBooks-ohjelmaa, joka toimi moitteetta.

Mulle on aina ollut tosi tärkeää, miltä kirja näyttää ja tuntuu kädessä, ja täytyy sanoa että olin todella iloisesti yllättynyt. Kun on lukenut 15 kirjaa tietyllä fontilla, on kiva että sama meno voi jatkua.

Plussat:

+ vie vähän tilaa eikä paina juuri mitään
+ valaistu; voi lukea pimeässä häiritsemättä jos toinen nukkuu
+ imitoi kirjaa: sivuja voi kääntää (naurettavan hauskaa)
+ fonttia voi vaihtaa tai tuunata kokoa, sivun väriä, kirkkautta tms
+ heppo tehdä kirjanmerkkejä ja korostuksia (kätevää kirjassa, jossa on erilaisia viittauksia, profetioita ja satoja henkilöhahmoja)
+ sanakirja: näpäyttämällä voi heti tarkistaa oudon englanninkielisen maataloustermin merkityksen

Miinukset

- ei voi lukea suorassa auringonpaisteessa
- ei voi ottaa rannalle; hiekkaa voi mennä laitteen sisään & pöllimisvaara

Ei siis oikein sovellu biitsille, mutta riippumatossa varjossa toimi ihan kivasti. Muuten oli kyllä todella kiva reissussa, ja olihan tuossa padissa tietysti koko joukko muitakin elämää rutosti helpottavia ominaisuuksia. Enää en lähtisi ilman padia reissuun, vaikka ennen pidin sitä "ihan kivana leluna mutta ei varmaan mitenkään oikeasti hyödyllisenä".

Sopii reissuun kirjojen suurkuluttajille jotka haluavat säästää tilaa, mutta myös satunnaislukijoille, joita ei huvita raahata isoa kirjastoa vain varmuudeksi.

Kirjaa voi lukea pystynä tai vaakana, se kääntyy automaattisesti. Jos haluaa loikoilla kyljeltään, näytön voi lukita.

Made in Hong Kong

2011-11-21T15:42:00.001+02:00

Ensimmäisenä kohteena oli Hong Kong. Se on mukavasti puolimatkassa Fijiltä, joten päätettiin viettää siellä 3 yön stop over.

Kaupunki ja meidän turisteilu siellä tuntui aika hektiseltä; Suomi oli vielä kirkkaana mielessä, ja tuntui että nyt pitää suorittaa ja rykiä ja nähdä kaikki.

Opasteet oli joka paikassa meidän mielestä vähän oudosti. Tai ainakaan me ei ikinä opittu niiden logiikkaa. Mutta ihmiset oli todella ystävällisiä; ekana päivänä kun eksyttiin, niin joku täti tuli opastamaan meidät oikeaan paikkaan. Jos et osaa laittaa metrokorttia lukijaan oikein, joku ohikulkija kyllä näyttää pyytämättäkin.

Mun ainoa suurkaupunkivertailukohta on Bangkok. Kulttuuri vaikutti kuitenkin jollain tapaa tuttavallisemmalta - "Tofua? Juu, mutta se on aika iso annos... Voin kyllä sit pakata sen mukaan, onhan teidän hotellissa jääkaappi?" Joissain asioissa yhtymäkohtia oli enemmän Helsingin suuntaan... Ainakin hintatason suhteen. Hintataso on kallis, mutta toisaalla hintavertailua eri kauppojen suhteen ei tarvi tehdä, koska kaikkialla on samat hinnat - jopa turistinähtävyyksissä ja lentokentällä!

Toisaalta korkea elintaso näkyi mm. siinä, että huijareita ei näkynyt, kaikilla oli tosi trendikkäät vaatteet ja ihan kaikilla kosketusnäytöllinen älypuhelin. Meillä oli valehtelematta Hong Kongin vanhanaikaisimmat kännykät.

Metrossa tuli vietettyä paljon aikaa, ja mikäs siinä, kun se oli nopeaa, halpaa ja tehokasta. Uskomatonta sikäli, että Hong Kongissa on 7 miljoonaa asukasta, ja yli 90 % päivittäisistä matkoista tehdään julkisilla. Miten ne onnistuu siinä? En tiedä, mutta Helsingistä voitaisiin kyllä mennä ottamaan vähän oppia. Euroopan paras joukkoliikenne, joo-o.

Ihmispaljous tuntui aluksi hieman ahdistavalta, vaikka ei sen ois mikään yllätys pitäny olla...

Näkymä Victoria Peakille

Ja Peakilta:

Hong Kongia aidoimmillaan

Faraway dream... in Greece? Kaikki on kiinni perspektiivistä

Apteekki? Ei voi tietää

Auringonlasku Etelä-Kiinan merellä

Learn to fly

2011-11-18T13:49:00.000+02:00

Lähtöä odotellessa Helsinki-Vantaalla 21.10.2011

Nyt on palattu (muttei vielä henkisesti) minimaailmanympärysmatkalta, joka siis käsitti Hong Kongin, Fijin, Los Angelesin ja San Diegon. Reissu oli upea ja tavallaan ajatusmaailmaa mullistava, mutta ennen raportointia muutama sananen lennoista.

Lentämistä tuli harrastettua aika paljon kolmen viikon aikana, yhteensä noin 51 tuntia. Yllättävän hyvin siihen kyllä tottuu, varsinkin kun pisinkin lento oli vain noin 12 h. Yleisesti ottaen lennot meni aika mukavasti, vaikka niillä ei hirveästi nukuttukkaan.

Toisaalta, kyllä sitä jossain välissä miettii että eikö tätä voi tehdä millään muulla keinolla. Voiko vitutukseen kuolla, kun heti pyörien irrottua maasta edessä istuva pappa rusauttaa selkänojan ääriasentoon sun polvilumpioihin, ja edessä on 12 tuntia istumista rukoilijasirkka-asennossa kykenemättä liikkumaan? Apparently not.

Alppien yllä

Reissulla nähdyt lentokentät:

MXP (Milano) - paljon italialaisia kalliita vaatteita
HKG (Hong Kong) - valtava, mutta muista syödä & shoppailla ennen turvatarkastuksia - niiden jälkeen ei ole enää juurikaan mitään.
NAN (Nadi, Fiji) - pieni ja melko sympaattinenkin, paljon turistikrääsää tarjolla.
LAX (Los Angeles) - terminaali jossa aikaa vietettiin aika pieni. jonkin verran kallista turistikrääsää.
LHR (Heathrow, Lontoo) - paljon ostettavaa, mutta väsyneenä todella epäviihtyisä ostoshelvetti, jossa kävelymatkat pitkiä. Sisältää ihmeellistä turvahömpötystä.
CPH (Kööpenhamina) - tykkäsin! Tarjolla ruokaa ja ostettavaa, sisustus skandinaavisen kotoisa ja rentouttava. Homma toimii.

Reissulla käytetyt lentoyhtiöt:

Finnair - perus, ei jäänyt juuri mieleen
Cathay Pacific - moderni, hyvä palvelu. Liukuvat penkit hyvät, aterioissa vaihtoehtoja, juotavaa tarjoiltiin riittävän usein. Viihdejärjestelmässä hyvä valikoima.
Air Pacific - vanhanaikainnen kalusto, mutta kotoisa tunnelma saarelaismusiikin soidessa. Palvelu muuten ystävällistä ja tehokasta, paitsi toisella lennolla jossa meidän käytävään sattui yksilö joka ei tuonut juotavaa eikä vienyt roskia. Ruoka oli aika pahaa.
Air New Zealand - todella moderni, viihtyisästi sisustettu ja humoristiset turvallisuusvideot. Ateriavaihtoehtoja, juotavaa tuotiin kiitettävästi.
Blue 1 - ei mitään hajua, koska päätti yllättäen perua Lontoon-reittinsä. Meidät bookattiin kolmesti yhtiön lennolle, mutta se epäonnistui aina. Jäi aika paha maku tästä.
SAS - allianssin hätävara, joka joutui huolehtimaan meistä kun Blue 1:ia ei kiinnostanut. Henkilökunta oli ajan tasalla ja bookkaili meitä aiemmille lennoille, joille ei tosin aina ehditty. hme ja kumma, matkalaukut tuli perille vaikka työntekijät joutu useasti soittelemaan perään, että ei ne meekkään sile lennolle kun tälle!

Jos metsään haluat mennä nyt

2011-09-11T18:33:00.001+03:00

Käytiin tänään sienessä. Loistava tapa väsyttää koira (ja itsensä)!

Rankkaa olla paimenkoira, kun joukko ihmisiä säntäilee eri suuntiin metsässä.

Mulla ei ole sienistä juuri mitään luotettavaa tietotaitoa, joten keräilin vähän kaikkea. Mukaan tarttui eniten tatteja, karvalaukkuja ja limanuljaskoita. Ja seitikkejä. Ja muutama muu tappavan myrkyllinen sieni...

Eräs ostoslista

2011-09-08T20:08:00.000+03:00

Tässäpä pari asiaa, joita kotitoimistoni ehdottomasti tarvitsisi.

The Office

2011-08-29T19:06:00.000+03:00

Kaikenlaista duunia pitäisi saada tehdyksi. Kotona vaan on erään karvaisen häirikön lisäksi kaikenlaisia houkutuksia... Ratkaisu: työhuone! Järkättiin nopsaan viikonloppuna työtila appivanhempien ylimääräiseen makuuhuoneeseen. Vihdoin pois ahtaasta pimeästä nurkasta: Ikkunasta on näkymä puistoon, ja pöytätilakin suureni radikaalisti.

The Grey Mare is the better horse.

2011-08-23T18:55:00.000+03:00

Ennen inhosin harmaata. Se oli laitosten, loskakelin, mielikuvituksettomuuden ja masennuksen väri.

Mielikuva on kuitenkin muuttunut. Olen alkanut pitää harmaasta niin pukeutumisessa kuin muutenkin. Harmaa on varmasti varmasti väreistä monipuolisin, ja mysteerisin.

Onko se väri ensinkään, antiväri? Vai kaikki värit yhdessä? Harmaa on kaikkea:

Harmaa on kova.

Harmaa on pehmeä.

Harmaa on raskas.

Harmaa on kepeä.

Harmaa on kylmä.

Harmaa on lämmin.

Harmaa antaa väreille merkityksen.

Kuvat: weheartit.com

Luonnonkosmetiikan luottoyksilöt

2011-08-12T12:03:00.002+03:00

Kun pari vuotta sitten ekoiluasiat kolahtivat ja kovaa, innostuin toden teolla luonnonkosmetiikasta. Hurahtamiseksikin tuota voisi tietyllä tavalla kutsua, kun kaikki tuotteet piti vaihtaa uusiin. Sittemmin olen ottanut asioista lisää selvää, ja ja suhtautuminen hippipuolen kamaan on muuttunut hieman skeptisemmäksi. Pyrin kyllä käyttämään eniten luomua, mutta joissain tuotteissa takaisin ovat vaihtuneet normit/ei sertifioidut vaihtoehdot. Mitä hippeilystä jäi käteen? Tässä must-have -tuotteet.

Ekokosmetiikkatuotteet, jotka oikeasti ovat parempia:

Mineraalimeikit

Käytän sekä Lily Lolon että Everyday Mineralsin tuotteita. Itselleni aivan täydellinen ratkaisu: saan näillä paremmannäköistä jälkeä, ovat halpoja eikä mene pilalle.

Huulirasva

Tavallinen huulirasva vaan kuivattaa, mutta nämä ei. Ks. ihovoide

Jalka- & käsivoide

Ks. Ihovoide

Ihovoide

Kosteuttaa pitkään, tehokkaasti eikä jätä outoa kalvoa. Ihana tuoksu! Näihin verrattuna normirasva on rasvaista ja sottaavaa, kuitenkaan kosteuttamatta.

***

Meistä ei tullut kavereita:

hammastahna
deodorantti
shampoo
aurinkorasva

Yllä mainituista tuotteista en vain ole löytänyt sopivaa hulppeista tuotelupauksista huolimatta. Näitä lukuunottamatta oikeastaan kaikki kosmetiikkatuotteeni (joita ihminen ei oikeasti edes tarvitse kovin montaa) ovat luomua. Ne ovat yhtä hyviä kun vaikkapa marketin tuotteet, mutta alussa luetellut sellaisia, joita voin vilpittömästi suositella sellaisillekkin, joita eivät ekoasiat kiinnosta yhtään.

Koiran vuosi

2011-08-09T14:20:00.007+03:00

♥ Onnea LUNA 1 v.! ♥

Perjantaina

2011-08-05T11:31:00.000+03:00

Pidin tätä bändiä aluksi hieman liian teininä, mutta tänä kesänä sitä on tullut kuunneltua enemmän, ja alkaa kohta jo kolahtaa:

Maailman paras asiakaslehti

2011-08-04T11:46:00.000+03:00

Tätä lehteä saa ostaa myös kaupoista, koska vaikka se onkin asiakaslehti, ei se mainosta mitään yritystä. Mutta koska satumme olemaan Kraft & Kulturin asiakkaita, Huili tulee meille suoraan kotiin. Ja hyvä niin!

Huili on "ekologinen lifestyle -lehti", ja onnistuu siinä mainiosti. Aiheet ovat samantyyppisiä kuin muissa aikakauslehdissä: matkustusta, haastatteluja, pientä tutkivaa journalismia. Ote on kuitenkin ekologinen, eettinen, ja usein hieman toisenlaisesta vinkkelistä. Ja leppoisa. Monet jutut huokuvat slow life -ideologiaa.

Huili ei kuitenkaan ole liian vakava tai paasaava, vaan lehden selailusta jaa useimmiten hyvä mieli, vaikka se ajattelemaan pistääkin. Lisäksi taitto on usein aika inspiroivaa.

Huili tuli Map Suomen Design & Print Awards -kilpailun tärkeimmässä ja eniten osallistujia keränneessä sarjassa 3. sijalle.

Lehteä kehuttiin mm. hyvästä paperivalinnasta. Lehdessä on onnistuttu myös voimakkaiden värisävyjen painamisessa tosi huokoiselle, päällystämättömälle paperille.

http://www.huililehti.fi/

Iltalehteä lainatakseni: seksivau!

2011-08-02T16:18:00.001+03:00

Huippumalleja kuolla kupsahtaa tuon tuostakin. Kävelevien vaateripustinten ammattitaudin kanssa kamppailee myös Candice Swanepoel, 22, josta oltiin alkuvuodesta kovasti huolissaan.

Kuvan keskellä esiintyvä henkari ei ole erityisen edukseen.

Onneksi Candice on nyt muistettu ruokkia. Victoria's Secretin Halloween-mallistossa poseeraa tyrmäävän kaunis nuori nainen. Joku tietysti voisi ihmetellä, miksi Iltalehti uutisoi neljännesvuosittain Victoria's Secretin mallistoista, mutta ei nyt takerruta pikkuseikkoihin.

Mielestäni malli näyttää ainakin näiden kuvien perusteella jo sopusuhtaiselta, vaikka tietysti hoikka onkin. Photaroinninkaan kanssa ei ole innostuttu kohtuuttomasti. Kuvat ovat yksinkertaisesti myyviä. Ihmeellistä mihin kaikkeen kunnollisella valmistautumisella pystytäänkään! Toisaalta on lohdullista, ettei tätäkään henkilöä tunnistaisi samaksi luonnossa, eikä välttämättä edes toisen mainoskampanjan kuvissa.

Mitä mieltä, onko edistystä tapahtunut riittävästi, vai paistaako groteskius edelleen läpi?

Päivän mietelause

2011-08-01T22:46:00.002+03:00

Vegetarismi on vähän kuin dieetti. Tiedät, että se olisi periaatteessa hyväksi, mutta se kuulostaa niin vaivalloiselta ja sitä jo harrastavat ovat vähän kummallisia.

blogin paluu?

2011-07-14T13:36:00.003+03:00

Jaahas, sitä kehdataan vielä näyttää naamaa näillä nurkilla, niinkö??

No joo. Oon tässä hyvän aikaa miettinyt, pitäisikö suosiolla poistaa blogi, vai aloittaa taas alusta. Laiskottelu on helppoa, kun suurin osa lukijoista on kavereita. Niiden kanssa tulee juteltua samoista asioista muutenkin. Toisaalta on myös ihan rehellinen kiire ja ahdistuska - pitäisi tehdä lopputyö ja perustaa yritys. Sitten viime näkemän olen kasvattanut energistä shelttiä, mennyt naimisiin ja suunnitellut uusia reissuja.

Ja sitten taas joku bloggaamisessa kiehtoo. Onhan mulla noita projekteja - portfoliosivusto, sarjakuvablogi ja luonnosblogi (kaikki vähän kesken), mutta ei ne kuitenkaan ole ihan sama asia kuin tällainen, missä voi sanoa mitä oikeasti ajattelee...

Taikametsän Kustaa

2010-10-28T20:04:00.001+03:00

Kustaa Saksi on suomalainen kuvittaja, graafikko ja jokapaikan suunnittelija, joka on aiemmin ollut tunnettu lähinnä ulkomailla. Hän syntyi Kouvolassa 1975. Saksi valmistui Lahden Muotoiluinstituutista graafiseksi suunnittelijaksi vuonna 2000, ja siirtyi päätoimiseksi ”designeriksi” 2003 – Saksi ei halua lokeroida ammattinimikettään liian tarkasti säilyttääkseen ammatillisen vapauden.

Valmistumisensa jälkeen Saksi työskenteli muutaman vuoden suunnittelutoimistossa AD:nä, mutta muutti sitten neljäksi vuodeksi Pariisiin. Nykyään hänen toimistonsa sijaitsee vanhassa suklaatehtaassa Amsterdamissa.
Viime aikoina Suomessa on ollut muodissa surrealistiset, psykedeeliset ja kaleidoskooppimaiset hahmot, maisemat ja tunnelmat. Saksin lisäksi tätä tyylisuuntaa edustavat Klaus Haapaniemi, joka on suunnitellut muun muassa Iittalan Satumetsä-sarjan, sekä Janine Rewell, joka suunitteli Itellalle Onnen pisarat –postimerkkisarjan.

Myös Saksi noteerattiin Suomessa kenties juuri postimerkkien kautta. Vuonna 2008 julkaistiin Kustaa Saksin Juhlitaan! –postimerkkisarja, sen jälkeen on seurannut muun muassa tunnus Pori Jazz –festivaaleille ja junankylkiteippaukset VR:lle ilmentämään uutta, vihreämpää yritysilmettä. Ironista kyllä, VR ei edes harkinnut tehtävään suomalaista suunnittelijaa, vaan työ tuli Saksille hollantilaisen Design Bridge –suunnittelutoimiston kautta.

Itse Saksi ei osaa vastata, miksei hänen töitään ole aiemmin Suomessa noteerattu, vaan epäilee sen johtuvan yksinkertaisesti siitä, ettei Suomessa juuri seurata graafista maailmaa. Kyse ei ainakaan ole siitä, etteikö Saksi olisi menestynyt: viimeksi suunnittelija noteerattiin Italian Elle-lehdessä. Asiakaslistakin on vaikuttava: Jennifer Lopez, Adidas, Diesel, Levi’s, Issey Miyake… Tuoreimpia suunnittelijan suosikkipestejä edustaa installaatio Nikelle.

Kustaa saksi tekee töitä myös pienempiin kokoihin ja käyttötarkoituksiin; astioita, lehtikuvituksia ja levynkansia. Miehen mukaan kontrasti ja vaihtelu virkistää aivoja.

Saksin mukaan hyvä edustaja on suunnittelijalle välttämätön. Häntä edustaa neljä agentuuria Amsterdamissa, Pariisissa, Lontoossa ja New Yorkissa. Amsterdamin-agenttinsa kanssa hän on tehnyt yhteistyötä jo vuosia, ja suurimmat työnsä. Hyvä agentti saattaa edistää artistin uraa ratkaisevasti tai tuhota sen lähes täysin.

Työkiireistään huolimatta Saksi ei halua myydä itseään markkinavoimille aivan täysin, vaan pitää joka vuosi oman näyttelynsä. Nyt hänet pitää kiireisenä kiertue Aasiassa, sekä hiljattain julkaistu kirja Offpiste – In the land of Kustaa Saksi.

Voikohan graafinen suunnittelija menestyä muuttamatta ulkomaille tai palkkaamatta agenttia? Arvostetaanko graafista suunnittelua Suomessa ylipäätään?

Kuvat:

kustaasaksi.com

Lähteet:

Matkaan – lehti junamatkustajille, lokakuu 2010
www.wikipedia.org
MTV3 - http://www.mtv3.fi/helmi/viikonvaihde/artikkeli.shtml/614786
http://www.shift.jp.org/en/archives/2008/11/kustaa_saksi.html
http://kaksihuonettajakeittio.com/2008/10/14/modernia-lautastaidetta/

Luna tuli taloon

2010-10-10T20:17:00.002+03:00

Nyt on takana viikko eloa uuden perheenjäsenen kanssa. Tuntuu kyllä pidemmältä ajalta, paljon on muka ehtinyt tapahtua ja maailma muuttua.

Kotona oli tyhjää ja hiljaista. Vaikka lapsettoman pariskunnan osaan ehti jo tottua (ennenkaikkea siihen ettei tarvitse huolehtia koska on kotona eikä siivota kenenkään kakkoja), me haluttiin taas kuulla pienten jalkojen tepsutusta. Mä olen halunnut omaa koiraa jostain 10-vuotiaasta, ja on siitä keskusteltu vakavasti jo pari vuotta... joten pitkän harkinnan ja etsinnän jälkeen meille muutti sunnuntaina 3.10.2010 shetlanninlammaskoiraneiti, viralliselta nimeltään Zelmarian Kimallus. Ihan näin meidän kesken kutsutaan Lunaksi.

Luna ei edusta tyypillistä shelttistereotypiaa: se on rohkea, ihmisrakas ja vähän omapäinenkin. Paimenkoiramaiseen tyyliin se yrittää jo komentaa meitä tahtoonsa kimeällä haukulla ja uskomattoman somalla ja epäuskottavalla murinalla. Onneksi tuoteselosteen lupaama helppo koulutettavuus löytyy! Ollaan saatu jo kehujakin, ja suoraansanottuna olen aika ylpeä; Luna osaa jo oman nimensä, luoksetulon (jopa melko luotettavasti!), istua, kävellä nätisti hihnassa ja seurata. Siinä on aika paljon, kun kaikki pitää varta vasten erikseen opetella ja samalla kotiutua uuteen paikkaan ja elämään ilman äitiä. Okei, ulkona kävely on vielä aika hidasta, kun läheltä ajavat autot murisee niin epäilyttävästi. Mutta on se kyllä ihan uskomattoman nopea oppimaan! Lisäksi on käyty jo kylässä molempien vanhemmilla, moikkaamassa Osku-koiraa ja metsälenkillä.

PS Vaihdoin ulkoasun uuteen, kun kerran koko elämäkin muuttui. Nyt pitää taas yrittää olla vastuullinen aikuinen...

I left my heart in San Francisco... or something.

2010-10-06T22:17:00.003+03:00

Blogia on ignorattu nyt jo niin pitkään, että laitanpa tänne loput Thaimaan-kuvat. Tässä on sellaisia, jotka ei ehkä oo tarpeeksi oleellisia Facebookkiin, mutta kuitenkin mulle tärkeitä kun muistelen matkan tunnelmaa.

Kambodzan Angkor Watin temppeleillä oli oikeastaan yllätys, miten temppelit ovat edelleen käytössä. Välillä ne ovat olleet hindulaisia ja välillä buddhalaisia, mutta suitsukkeet pysyvät. Tunnelma on kieltämättä harras.

Ta Phrom, "Tomb Raider -temppeli", on angkorin alueen temppeleistä huonoimmin säilyneitä. Luonto ottaa omansa takaisin rajusti ja takaapäin, kun kuristajaviikunat murskaavat tuhatvuotisia muureja.

Siem Reapin kaupungissa on useita todella siistejä ja viihtyisiä baareja, jotka sopivat niin illastamiseen kuin biletykseenkin. Temple Clubissa oli makeita kopioita korkokuvista. Jokaisessa reissuoppaassa mainittu Angkor What? -baari taas on graffitihenkinen.

Lauttamatka mantereelta Koh Changille ei ollut pitkä.

Koko saari on täynnä viidakkoa ja jyrkkiä vuorenseinämiä, joten välillä tie (huom. yksikössä!) oli poikki mutavyöryjen takia näin sadekauden aikaan.

Edessä makea, viinaltamaistumaton drinkki, hiekkaranta ja yönmusta meri. Vierellä paras ystävä ja alla säkkituoli, varpaat hiekassa... Kyllä siinä tulee ihmisen mieleen useitakin latteuksia.

Hotellihuoneen katto oli täynnä gekkoja! yksi niistä putosi jatkuvasti sängylle. Hang in there, baby! Aasiassa gekot tuovat onnea, jo ihan kirjaimellisestikin: syömällä malariahyttysiä.

Kotitemppeli. Pieni talo, jossa hyvien henkien uskotaan asuvan. Kotipihan pikkutemppelissä asuu sukulaisten henkiä, jotka suojelevat taloa pahoilta hengiltä.

Hyvät naiset ja herrat, Bangkokin ökytavaratalon kirjakaupan graafisen suunnittelun osasto. Pakkohan sieltä oli jotain ostaa!

Kickstart my heart

2010-08-20T13:57:00.000+03:00

Eipäs ole tullut paljon blogiin kirjoiteltua viime aikoina... Liittyneekö siihen, että mulla on aina kesäisin pahoja keskittymisvaikeuksia. Toisaalta en oo tehnyt mitään, toisaalta koko ajan tapahtuu jotain jännää. Ja tämä se vasta jännä päivä onkin, koska lento kohti Bangkokia lähtee klo 23:40!

Ainoa mikä harmittaa on se, ettei kaikki kaverit ihan ymmärrä miten kateellisia ne vois olla, heheh... No ei vaineskaan. Tätä on suunniteltu jo vuoden verran, ja lentoliputkin ostettiin jo helmikuussa. Ihanaa päästä paikkaan, jossa tietää varmasti viihtyvänsä. Ei olla Timon kanssa ikinä matkustettu kahdestaan mihinkään näin kauas, joten kiva päästä rentoutumaan, vaikka toi Kambodzan puoli vähän jänskääkin... Tähän liittyy paljon sellaista tunnepuolen juttua, mitä on hyvin vaikea selittää. Mutta sanotaan vaikka näin: juuri nyt olen onnellisimmillani, ja toivottavasti matkan lämpö riittää pitkälle syksyyn. Tästä ei elämä enää parane.

Tsunamin, terrori-iskun, sisällissodan, meteoriitin, tulivuorenpurkauksen ja maailmanlopun sattuessa voitte vapaasti huolestua musta tällä matkareitillä:

Bangkok - Siem Reap - Koh Chang - Pattaya - Bangkok

Palataan astialle 5.9.!

Kärsimyksen määrä on vakio.

2010-07-29T20:43:00.000+03:00

Just to remind you. Näyttää ihanan raikkaalta nyt, mutta oottakaas kun tulee marraskuu...

Enää 3 viikkoa! Sit päästään Timon kanssa vieläkin lämpimämpään Thaimaahan & Kambodzaan.

What I did this summer.

2010-07-07T20:40:00.001+03:00

Otsikkovaihtoehtoina kilpailivat myös "Netti on hyvä renki..." ja "My cruel mistress".

For those about to rock, we salute you

2010-06-03T14:24:00.000+03:00

Tiistaina koin eksoottisen Tampereen, kun AC/DC käväsi moikkaamassa. Tätä olikin odotettu, koska sain liput Timolta lahjaksi jo huhtikuussa. Tavallaan oli ihan mukavaakin että keikka oli eri kaupungissa, saatiin miniloma keskelle viikkoa, ja koko homma tuntui näin paljon erityisemmältä. Tuuria oli, että päästiin ilmaiseksi kaverin kämppään punkkaamaan, ja Ratinan stadionkin oli vain kävelymatkan päässä.

Tämänhetkiseen henkiseen kehräykseen vaikuttaa tietty sellainenkin pikkuseikka, että kyseessä on mun lempibändi. AC/DC ei ollut varsinaisesti ollut mun ensirakastaja, mutta meillä on pitkä ja onnellinen suhde. Toki 2010-luvulla on helppo huudella, että se on junttien ja amisten musiikkia yhdellä riffillä. Silti maailma olisi kuitenkin musiikillisesti hyvin erilainen paikka, jos 1976 Angus Young olisikin alkanut timpuriksi. AC/DC on olennainen osa rock 'n' rollin historiaa. Ja kuten Radio Rockin Marce totesi: "Jos tää on yksinkertasten ihmisten musiikkia, niin voi juma että on mukavaa olla yksinkertainen."

Takaisin Tampereelle. Hellepäivä keskelle kylmää jaksoa, vähän ravintolassa istuskelua, aijjai... En kyllä oo ikinä ennen jonottanu 32 000 ihmisen jonossa. Jo soundcheckki aiheutti jännittynyttä kiherrystä. En oo myöskään missään keikalla nähny niin monta fanipaitaa, vaikka yleisöä olikin lapsiperheistä keski-ikäisiin ja nuoriin aikuisiin. Tietty tällainen kansansuosio näkyy ikävästi myös yleisön käyttäytymisessä. Mun mielestä silloin kun mennään bändin keikalle ja maksetaan siitä kahdeksankymppiä, niin sitten ne perkeleen kädet pysyy siellä ilmassa koko keikan ajan. Ei oo kivaa jos bändi heiluu sydänkohtauksen partaalla, ja yleisö seisoo rockpoliisina ja taputtaa sivistyneesti kappaleen päätyttyä.

No, onneksi minä ja Timo näytettiin mallia, ja äänikin meni. Oli siinä kuitenkin ison maailman meininkiä, enkä oo ikinä nähny noita äijiä livenä. Angus varasti kyllä shown, ja onhan se ihan mieletön soolokitaristi. En oo edes ennen tajunnu, miten syvällä bändin juuret on bluesissa; itse asiassa se on blues-rockia. Just fucking beautiful. Kyllä kunnon kitarasoolo saa aina kylmät väreet!

Ja kuten facebookissa joku muija (huom, ei edes ollu minä!) totesi: "Ei sellanen musiikki VOI olla kovin paskaa, jos aina sitä kuunnellessa alkaa panettaa :P"

COLOR

2010-05-30T17:34:00.000+03:00

Väreillä on ihan uskomaton voima meidän elämään. Uskon että lempivärit myös kertoo paljon ihmisestä, tai pukeutumisessa ainakin sen, mitä ihminen haluaa itsestään viestiä.

Mulla on suunnaton värin nälkä, kaipaan kirkkaita in your face -värejä suurina pintoina. En tajua, miksei ihmiset haali asuntoihinsa enemmän värejä, miten niin voi elää? En ole kertaakaan kyllästynyt makuuhuoneen fuksiaan seinään tai limenvihreään eteiseen, tuijottelen niitä tyytyväisenä ja imen niistä energiaa. Tahtoisin nähdä PET-kuvauksen mun aivoista, kun ahmin ihania, koko todellisuuden täyttäviä värejä.

Tuonelan koivut lehdettömät, kuiskivat meidän kahden nimeä

2010-05-18T09:35:00.000+03:00

Kaunis kevätpäivä. Raitiovaunu 3B:ssä istuu kaunis tyttö ja itkee. Hänellä on pitkät, luonnonpunaiset hiukset ja villamyssy. Aurinko paistaa ikkunasta, ja tyttö on aivan hiljaa. Vain kirkkaat kyyneleet vierivät poskilla. Kukaan ei huomaa häntä; tyttö on näkymätön maailmalle.

Katselen tyttöä hämmentyneenä. Mitä on tapahtunut? Onko joku kuollut?

Huomaan peilaavani tytön oletettuja motiiveja omaan kokemusmaailmaani: mikä saisi minut itkemään hiljaa raitiovaunu 3B:ssä Rautatientorin heijastuessa ikkunasta? Omien tunteideni tarkkailu on lähes yhtä kiinnostavaa. En tiedä mitä vastapäätä istuvan tytön maailmassa on tapahtunut, mutta suru on aina samaa. Surutyön vaiheet eivät muutu, vaikka menetyksen kohteena olisi läheinen, työpaikka tai terveys.

Kuinka traagista: juuri kun luulen oivaltaneeni, mitä surija haluaa lohduttajiltaan, en voi käyttää tätä tietoa auttaakseni tyttöä. Hän ei tunne minua. Saattaisin hänet häpeään.

Raitiovaunu 3B pysähtyy. Tyttö nousee ja kävelee ulos nopein, jäykin askelin. Jään istumaan ja palaan oman elämäni päähenkilöksi.

DIY kasvovesi

2010-04-06T12:28:00.000+03:00

Tässä yhden erittäin toimivan ja raikkaan kasvoveden resepti. Ainesosia voi vaihdella lähes loputtomasti, seuraavaksi täytyy koittaa kurkkua.

Rahienin virkistävä kasvovesi

Vihreää teetä
kamomillateetä
hunajaa
sitruunamehua
vodkaa
sitruunaruohon eteerinen öljy

Kannattaa olla innostumatta liikaa noiden sitruunamehujen, viinojen ja eteeristen öljyjen kanssa...

Kyllä tyhmä saa olla, muttei liian tyhmä.

2010-03-15T20:58:00.001+02:00

Ilona ystävällisesti linkkas mulle arvon tohtori Antti Heikkilän blogautuksen. Long story short, setä jauhaa pitkät pätkät siitä miten vegaanit ja muut ituhipit on tyhmiä ja ääribuddhalaisia (please somebody explain this to me), jotka ei ymmärrä et kyllä ne kasvitkin kärsii, ja sitäpaitsi soija on epäterveellistä ja keliakia ja johan jo Mooseksen laitkin sen todistavat. Come on, gramps, wrap it up. Sitäpaitsi uskovaisissa lääkäreissä on aina jotain vähän epäilyttävää.

Mun tuskin tarvitsee täällä selostaa, miksi mä en sure tomaatin kuolemaa yhtä paljon kuin vasikan. Kaikille se ei selkeestikään ole itsestäänselvyys. Nuuskaaminenkin on kasvissyöjien syytä. Tsekatkaa kommentit, ne on hulvattomia. Ne jotka valittaa vaan ilmavaivoistaan voi skipata.

Pakkohan mun oli siihenkin tuppautua. En tiedä iskeekö sensuuri, tänä iltana on vähän sellanen cut-the-crap-fiilis.

melko kummallista kommentointia, vegejä syytetään niin fundamentalismista, huumehörhöilystä kuin stadilaisuudestakin. elämä tietysti on paljon helpompaa sopivan syntipukin kanssa. alkaa vaan kuulostaa ihan hesarin keskustelupalstalta.

itselleni kasvissyönti on eettinen valinta. jos joku on nukkunut bilsantunnilla niin ettei erota kasvia eläimestä, sille ei kai voi enää mitään.

itse kirjoitukselta voisi odottaa paljon enemmän. toki esim. kasvisruokapäivästä, soijan terveellisyydestä ja lihan ekologisuudesta voi ja pitääkin keskustella kriittisesti, mutta sen tietty voisi myös tehdä provoilematta. tai ehkä olen vaan niin yksinkertainen, mutten todellakaan ymmärtänyt mikä heikkilän pointti tässä oli paitsi se, että veget ovat pahoja ja tyhmiä ihmisiä. itseeni ei erityisemmin vetoa toi uskontokortti, puhumattakaan absurdit heitot kasvien eläinoikeuksista.

PS ilman nettifoorumeita oon kyllä ihan onnellinen ilman lihaa. osoittautui ihan täydelliseksi ratkaisuksi mulle. suosittelen kiinnostuneille.

Musiikkia silmilleni

2010-03-11T16:40:00.001+02:00

Kivoja levynkansia. En näitä kaikkia omista tai edes kuuntele, mutta tämmöisiä on tullut viime aikoina tölläiltyä. Osa on oikeesti upeita ja osa ei niin vakavia.

Tietty tällaiset pitäis aina nähdä livenä, oh man millasia kuvituksia tässä menettääkään...

In Flames: Come Clarity

Kotiteollisuus: Ukonhauta

Kotiteollisuus: Sotakoira

Metallica: musta albumi

Alexisonfire: Old Crows Young Cardinals

Mokoma: Luihin ja ytimiin

Mokoma: Kuoleman laulukunnaat

Paramore: Riot!

Stam1na: Viimeinen Atlantis

Hmm. Tästä vois ehkä päätellä sen, että tykkään aika kuvituksellisista kansista. Diggaan sellasesta symbolistisesta tyylistä, ja näköjään yleensä aika simppelistä.

Toi Metallica ei ehkä ole niin ilmeinen: kyseessä on siis Musta albumi. Aika helvetin rohkee veto graafikolta. Ja näkyy helvetin hyvin meikäläisen taustakuvalla...

Nippelitieto: Albumilla ei oikeasti ole nimeä, vaan se tunnetaan vain mustana albumina, joskin sitä finglishillä nimitetään Metallican The Blackiksi.

Money talks, bullshit walks.

2010-03-08T11:10:00.002+02:00

Turkiskohu on tullut ja osittain jo mennytkin. Keskustelupalstoja lukevaa jaksaa kuitenkin kalvaa argumentointi, ja se että samat asiat saa selittää miljoonaan kertaan. Tässä eräs kaupunkilainen ituhippi pohtii yleisimpiä vastaväitteitä. Jokainen on vapaa vetämään omat johtopäätöksensä.

Turkistuotanto siirtyy Kiinaan

En usko. Joka tapauksessa, valitettavasti se ei varsinaisesti ole Suomen ongelma; mitään väärää ei voi perustella sillä että se on täällä vähän vähemmän väärin. Samalla logiikalla Suomessa pitäisi käyttää lapsityövoimaa, koska niitä kuitenkin kohdellaan paremmin täällä. Lisäksi olisi melko tekopyhää vaatia Kiinaa lopettamaan tarhaus, jollemme itse toimi esimerkkinä.

Turkiseläintä kohdellaan täällä melkein yhtä huonosti, vain lopetustapa on erilainen. Lisäksi tarhaajia ei Kiinan olot näytä huolettavan: 2000-luvun alussa suomalaiset kuskasivat Kiinaan 10 000 siitoseläintä, mikä vaikutti merkittävästi Kiinan kettutarhauksen kasvuun.

Turkisteollisuus on laillinen elinkeino

Laillisuus ei kerro mitään siitä onko jokin oikein. Mutta ei hätää, onneksi lakeja voi muuttaa...

Turkisteollisuus työllistää 22 000

Pitää paikkansa vain, jos taksikuskit ja pizzapojat lasketaan. Turkistarhoja on 1100, ja jokainen niistä työllistää keskimäärin 0,7 henkeä. Työllistävä vaikutus on siis tilastollisesti pieni. Lisäksi mitään ei voi perustella sillä, että siitä saa rahaa.

On tekopyhää suojella turkiseläimiä mutta tehotuottaa lihaa

wut? Mikä logiikka siinä on, että kaikki olisi tekopyhää, joten ei sitten tehdä mitään? Jos kärsimys on 100%, josta poistetaan 50%, jää jäljelle vähemmän kuin aiemmin... millä mittapuulla tekopyhyys muuttaisi 50% yhtä suureksi kuin 100%?

Tavallaan turkistuotanto kuitenkin on vähän enemmän väärin kuin lihatuotanto. Turkiseläimet ovat villejä, aktiivisia petoeläimiä, joiden reviiri luonnossa on useita hehtaareja. Karja taas on domestikoitunutta ja ihmisen seuraan paremmin sopeutunutta. Turkiksen ainoa funktio on olla esteettinen statussymboli, kun taas liha mielletään ruokana hyödyllisemmäksi.

Monet eläinaktivistit varmaan pitävät tehotuotettujen ruokaeläinten oloja yhtä kurjina, mutta surullinen tosiasia on se, että turkisteollisuuden tuottama kärsimys on helpompi eliminoida nyt lyhyellä aikavälillä.

Turkis vaan on niin lämmin

Lienee sanomattakin selvää, ettei minkään, varsinkaan toisia vahingoittavan toiminnan perusteeksi kelpaa se, että se tuntuu minusta mukavalta. Aikamoiselta itsepetokselta tuntuvat myös spekulaatiot maailmanlopusta ja talvitakkien loppumisesta kriittisellä hetkellä.

Jos mikään muu materiaali ei ole yhtä hyvä, miksei Veikka Gustafsson käytä turkiksia naparetkillä?

Turkis on ekologinen

Kuluttaja-asiamies kielsi turkiksen mainostamisen ekologisena jo 90-luvun alussa. Tarhat ja eläimet saastuttavat lihansyöjän metabolismeineen järkyttästi, mutta myös lopputuote on määritelty ongelmajätteeksi. Koska turkki on mätänevä raato, se täytyy käsitellä hyvin vahvoilla, myrkyllisillä kemikaaleilla eikä siten maadu.

Ihminen on hyväksikäyttänyt eläimiä koko historian ajan

...mutta ihminen on harjoittanut turkistarhausta vain 70 vuotta.

Ihminen on myös sortanut naisia, pitänyt orjia ja tappanut toisiaan koko historiansa ajan. Fortunately, some things can change.

Eläinsuojelijat ovat viherpiiperökommarinatsifemakkoterroristeja, joiden todellinen agenda on ajaa kaikki elinkeinot alas koska ne ei tykkää työstä

Totta kai, koska kuka normaali ihminen tykkäisi eläimistä tai inhoaisi kärsimystä?
Valitettavasti mun täytyy paljastaa, että viherpiiperöitä löytyy ihan joka kansanryhmästä. Vähän niinku homojakin.

Entä vanhukset?

Jos eo-ihmiset ajaisivat vanhusten asiaa, valitettaisiin työttömistä, jossei niistä niin sitten lapsista. Jossei niistäkään, niin kehitysmaiden köyhyydestä. Aina löytyy joku tärkeämpi ongelma.

Surullisinta on, että kun eläinsuojelijoita/ketä tahansa syyllistetään siitä, ettei hän tee tarpeeksi, syyllistäjä itse harvemmin tekee mitään yhtään kenenkään eteen.

Eläimet on hoidettu hyvin, koska huonoista nahoista ei saa rahaa

Ei se nahalle tee haittaa, jos jalka on poikki tai silmä roikuu poskella. Ongelma on siinä, että eläimet pitää saada kestämään tiettyyn lopetuskauteen saakka; muuten sen nahka on arvoton. On ymmärrettävää, että tämä ehkäisee sairainten eläinten lopettamista: "no eihän tuo oo nyt niin paha, jos se siinä vielä pari viikkoa sinnittelis..."

Eläimet on jalostettu kasvattamaan mahdollisimman hyvä karva, se ei vaadi juuri muuta kuin tarpeeksi rasvaisen rehun. Tämän ruoan soveltuvuus sitten onkin sitten vähän kyseenalaista, mutta tietäisittepä mitä ne broilerit syö...

City-ihmiset on vaan vieraantuneita luonnosta, eikä pystyisi edes teurastamaan syömäänsä lihaa

Totta! Oon samaa mieltä, että jokaisen lihansyöjän ois hyvä käydä teurastamolla edes katsomassa, miten homma hoidetaan. Onhan se ihan sairasta, että porukka ei suunnilleen tiedä mistä jauheliha tulee. Utopiassa syötäisiin vaan itsemetsästettyä riistaa intiaanityylillä...

Sitä en tiedä, miten tämä liittyy turkistarhaukseen. Kumpi onkaan luonnosta vieraantuneempi: se joka uskoo että villieläimen paikka on luonnossa, vai se joka uskoo että sen on ihan tarpeeksi hyvä olla 0,25 neliön häkissä?

Videot ja kuvat ovat ekoterroristien lavastamia

Sikavideot oli Ylen ja poliisin tarkastamat, en sitten tiedä näistä. Aikamoiset photoshopskillzit kun tollasia videoita tekee... eiku ai niin, aktivisteillahan on omat keskitysleirit joilla ne kiduttaa eläimiä saadakseen käyttistä matskuu.

Mä en ainakaan usko et Barack Obama on oikeesti olemassa, ne kaikki kuvat on lavastettuja.

Kuvissa on sairasosaston eläimiä

Eläinlääkärien mukaan sairasosastoja ei ole olemassakaan. Häkki muuttuu sairashäkiksi kun siinä oleva eläin sairastuu.

Kuvissa on yksittäistapauksia

Ehkä hivenen selittelyn makua... vaikka sairaita olisi kuinka paljon, on aina helppo sanoa että ne olivat yksittäistapauksia. Olen myöskin enemmän huolissani häkkien oloista kuin sairaiden tarkasta lukumäärästä.

Mikseivät aktivistit auttaneet eläimiä?

Näen jo otsikot: Ekoterroristit hyökkäsivät tilalle teurastamaan eläimiä! Aktivistit eivät välitä eläimistä, sanoo Anttila uusimassa Iltalehdessä!

Miksi videot julkaistiin vasta nyt?

Ken tietää? Oma teoriani on, että kaikki mahdolliset videot ajoitetaan lähelle toisiaan mediahuomion maksimoimiseksi, koska se näyttää olevan ainoa tapa herättää ihmisiä ja saada jotain vastakaikua poliitikoilta. Kenties on laskettu, mikä olisi mahdollisiman suurta eläinmäärää hyödyttävä lopputulos, ja pyritään kampeamaan paikaltaan itse Sirkka-Liisa Anttila?

Mikä oli teidän suosikkivänkäyksenne? Onko olemassa viellä sellaisia, joita ei tässä ole?

http://www.tarhauskielto.fi/
http://www.adressit.com/tarhauskielto
Animalia: turkistarhaus

Lumen taju, vol. 1

2010-01-05T13:55:00.005+02:00

So, string up the lights and light up the trees
we're damned for all the eternity
but just for one day, all is well
it's Christmas time in hell!

Windows shopping [sic]

2009-11-19T20:25:00.004+02:00

Oon ilmeisesti taas vähän jälkijunassa tässä, mutta kekkasin netistä semmoisen sivuston kun Polyvore. Siellä voi tehdä erilaisia kollaaseja asioista, mikä sopii nopeasti innostuvalle/unohtavalle kuin nakki silmään.

Just nyt tahtoisin pukeutua näin:

Ulkona:

Ja mun lemppari, tällasta mulla on himassa:

Tukholman syndrooma.

2009-11-17T00:57:00.003+02:00

Sainpas vihdoin aikaiseksi jotain. En tosin mitään hyödyllistä, mut se onkin sit sen ajan murhe...

Viime viikonloppu oli ihan mahtava. Lauantaiaamusta aloitettiin True Blood -maraton, hilluttiin aamukuuteen ja sunnuntaina vasta bileet alkoikin.

Käytiin siis koulun järkkäämällä risteilyllä, ihan Tukholmassa asti. Muuten oli kivaa ja oli ihan mahtava hyttiporukka, mutta tässä pakolliset valitukset pähkinänkuoressa: jätkät kähmi liikaa, ruoka oli paskaa eikä sitä ollut riittävästi, meitä syrjittiin tax freessä ja osa porukoista joutui jäämään rannalle ruikuttamaan kipeyksien takia.

Laivaan tuli vähän kiire. Omistettu Electric Lightille.

Valokuvia en tällä kertaa viitsi laittaa, niitä löytyy naamakirjasta.

Ei ahdistuneille.

2009-10-15T20:17:00.005+03:00

Tänään on Blog Action Day, joka siis on maailmanlaajuinen blogikampanja. Kaikki siihen osaa ottavat käsittelevät tänään blogissaan ilmastonmuutosta.

Ainoa vaan, että nyt ei huvittaisi ajatella sitä aihetta yhtään.

Olen päässyt jotensakin sinuiksi oman eloni ja hiilijalanjälkeni kanssa, mutta ahdistaa ajatella niitä kaikkia muita ihmisiä, joita EVVK. Suomalaisten hiilijalanjälki on muuten maailman kolmanneksi suurin. Ihmiset tarvitsisivat käännytystä, mutta ei kukaan pidä siitä ja se on muutenkin eettisesti aika arveluttavaa. Miten muutetaan mielipiteitä käännyttämättä?

Uskoakseni useimmat ihmiset kuuluvat seuraavaan kategoriaan: ovat kyllä tietoisia, että ilmastonmuutos on paha juttu, mutta eivät halua ajatella asiaa. Moni on sitä mieltä että se on ihan turhaa.

Erään blogin kommentoija sanoi sen hyvin:

"minullakaan ei kärsivällisyys meinaa riittää siihen kun joku yrittää järkeillä itselleen vapautuksen vastuusta että eihän yksi pieni ihminen... mistä hitosta ne suuret virrat syntyy jollei pienistä puroista?"

Sellaisten kommenttien jälkeen tekisi vain mieli jäädä aamulla sänkyyn ja todeta "No kuollaan sitten vittu kaikki. Ihan sama."

Syökää kasvisruokaa.

Tohtori, onko tämä normaalia?

2009-10-11T19:25:00.000+03:00

"Eläinten seksielämää tieteellisesti mutta hulvattoman hauskasti kerrottuna

Alansa arvostetuimpiin kuuluvan lisääntymis- ja seksiasiantuntijan kirjeenvaihto asiakkaidensa kanssa, kysymyksineen ja vastauksineen, julkaistaan tässä ällistyttävässä ja asiantuntevassa luonnonhistoriateoksessa. Tämä kansainvälisesti huippusuosittu seksiopas sisältää vastaukset moneen polttavaan kysymykseen kuten milloin nekrofilia on hyväksyttävää, onko neitseellinen synnytys mahdollista ja milloin on oikein syödä rakastajansa. Neuvoja saadaan myös arkisempiin seksihuoliin, esimerkiksi miehen raskauteen ja irtopeniksen erilaisiin käyttötapoihin liittyen."

Englantilainen evoluutiobiologi Olivia Judson on oikeasti ihan vakavasti otettava tiedenainen, mutta on onnistunut kirjoittamaan uskomattoman hauskan ja informatiivisen teoksen evoluutiosta. Tai tarkemmin sanottuna seksistä, mutta tulee samalla puhuneeksi evoluutiosta, koska oikeastaan näitä ei voi erottaa toisistaan.

Etkö ole aivan päässyt jyvälle, miten luonnonvalinta tai seksuaalivalinta toimii? Luulitko että naaraan tehtävä on huolehtia poikasista, ja koiraat ovat seksihurjastelijoita? Luulitko että sukupuolia on vain kaksi? Hei, nyt oisi elämäsi tilaisuus... Tämä kirja on niin silmät avaava, ettet enää koskaan ajattele seksistä samalla tavalla.

Elämme jatkuvassa ja kaikennielevässä sukupuolten välisessä sodassa, jossa naaraiden ja koiraiden välinen kilpavarustelu ja eturistiriita ovat koko evoluution liikkeellepaneva voima. Vaikka toisaalta edes "sukupuoli" ei ole lainkaan niin yksinkertainen asia kuin voisi olettaa... Esimerkiksi limasienellä sukupuolia on yli 20 000.

Pakollista luettavaa kaikille, ja vieläpä hauskassa muodossa. Rahien suosittaa ja antaa täydet viisi tähteä.

+++++

Opiskelijan (ekologinen) siivousopas

2009-10-05T16:18:00.006+03:00

Moni tuttuni saa tänä syksynä uuden kodin. Sen kunniaksi ajattelin liian monen vuoden palkatun siivoojan kokemuksella jakaa kanssanne hyviä vinkkejä. Hyvät uutiset tulevat tässä: ei kannata uskoa pakkomielteistä mummoa. Ja: ekologinen siivoaminen on myös halpaa siivoamista.

1. sääntö: minimalismi! Älä herran tähden kerää yhtään enempää kamaa kuin on pakko.

VÄLINEET

Kuten muissakin urheilulajeissa, kannattaa alusta asti panostaa kunnon välineisiin! Niitä ei kuitenkaan ole paljon. Tarvitset:

-mikrokuituliinan

-mikrokuitumopin + sangon

-pölynimurin

Pikasiivoukseen avuksi käy myös hieman gay pölyhuisku.

Imurista kannattaa muistaa se, että vaikka ergonomia ja wattiteho ovatkin mukavia ominaisuuksia, imuri on oikeastaan vaan motorisoitu rikkalapio. Kunnolliseen imuriin ei kellään meistä tule olemaan varaa ihan lähiaikoina...

Mikrokuitu on tulevaisuus tänään. Kaikkien muiden kivojen juttujen lisäksi mikrokuidulla on se etu, että se ei vaadi puhdistusainetta. Kyllä, kuulit aivan oikein! Tasot ja lattiat voi pyyhkiä ilman kemikaaleja, jotka on siis tarkoitettu vain tahroille.

KEMIKAALIT

Come on: et sä oikeesti tarvitse niitä "suorastaan RÄJÄYTTÄÄ lian pois!" -aineita. Hyvä kysymys myös on, haluatko niitä hierottavaksi tilaan, jossa elät (Lue: itseesi)

Helppo ja halpa yleispuhdistuaine on mäntysuopa, tujumpi aine taas etikka. Jos etikan haju tökkii, voi kokeilla myös esim. omenaviinietikkaa.

Luontaispesuaineita on myös olemassa, mutta ne ovat hieman kalliimpia. Oikein siivoamalla tarvitset kuitenkin siivousaineita niin vähän, etteivät ne juuri rasita lompakkoa. Jos haluaa oikein luomuilla, kannattaa googlata vanhan kansan kotitalouskikkoja!

Perussiivousaineet:

-yleispuhdistusaine: sekoita suihkupulloon hieman mäntysuopaa ja ehkä etikkaa, jos tahrat ovat vaikeita, sekä vettä.

-lattianpesuaine: mäntysuopa kelpaa, mutta hienohelmaisimmille on olemassa myös valmiita lattianpesuaineita, esim. Ecover ja Ole hyvä. Ecoveria saa tavallisista kaupoista, muita merkkejä luomukaupoista.

-vessaan on saatavilla esimerkiksi Ecoverin wc-pöntön puhdistajaa.

-keittiöön kannattaa kokeilla vanhan kansan kikkoja, esimerkiksi sokeripala putsaa tehokkaasti hellan levyt, ja sitruuna on tehokas tahranpoistaja.

Pyykki:

-pesupähkinät rulettaa! Vaikka et haluaisi käyttää niitä joka pyykkiin, käytä edes osaan. Taas kerran tähänkin on olemassa lukisa määrä kaupassa myytäviä valmiita aineita.

-huuhteluaine on täysin turha ja jättää pyykkiin paljon kemikaalijäämiä. Jos kuitenkin haluat jotain vastaavaa käyttää, pieni määrä etikkaa pesuainelokeroon hoitaa homman. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana määrän kanssa, etteivät vaatteet ala haista etikalle.

Tiski:

-Ecoveria kehiin ;)

Itse en näiden aineiden lisäksi ole kokenut tarvitsevani mitään erikoisaineita.

TEKNIIKKA

Siivousta on useaa eri tyyppiä:

1. Tavarasiivous eli päivittäissiivous

Vaikea muistaa, mutta helpottaa elämää ja mahdollistaa kodissa liikkumisen ilman lehtipuhallinta.

2. Viikkosiivous

Aloita aina tasojen pyyhkimisellä, jotta leijaileva pöly ehtii laskeutua imurin ulottuville. Sen jälkeen irtoroskien ja isoimpien pölypallojen eliminointi imurilla. Lopuksi lattianpesu.

3. Suursiivous

Tuppaa yleensä jäämään. Varaa riittävästi aikaa ja hyvä työlista, ettei homma jää puolitiehen.

4. Muuttosiivous

Tähän tarvitset äitisi apua.

Myös siivousmenetelmiä on useita:

1. Kuivapuhdistus

Turvallinen. Tässä voi nyt käyttää sitä mikrokuituliinaa tai gay:tä pölyhuiskaa. Pyyhin usein itse pölyt tällä keinolla.

2. Nihkeäpuhdistus

Suihkauta mikrokuituliinaan hieman vettä, niin pöly ei pääse karkuun. Sopii tavallisimmille kodin pinnoille. Sopii pölyjenpyyhintään, jos haluaa tehdä sen hieman tehokkaammin (jos vaikka anoppi on tulossa)

3. Kosteapuhdistus

Nyt käytetään jo aineita. Muista myös kuivata huonekalut.

4. Märkäpuhdistus

Tunnetaan myös pesuna. Märkäpuhdistuksessa käytetään voimakkaita kemikaaleja, jotka on myös huuhdeltava pois ja useimmiten kuivattava.

Imuroinnista:

-Oikea imurointitekniikka on kullan arvoinen: pidä suuttimen vartta toisessa kädessä, ja imurin putkea toisessa kädessä niin että se kirtää selkäsi taa. Näin imuri seuraa kuin hyvin koulutettu koira eikä tartu joka paikkaan.

-Muista vaihtaa pölypussi riittävän usein ja toisinaan puhdistaa suodattimet, muuten imuri menee rikki (nimim. Kokemusta on)

Lattianpesusta:

-Kulje takaperin ja pyöritä moppia kaksin käsin kahdeksikon muotoisesti itseesi päin.

-mopit voi pestä pesukoneessa 40-60 asteessa.

Finito! Eihän se ollut niin vaikeaa, eihän?

Oman kokemuksen perusteella suosittelen kiinnittämään huomiota siihen, että hoitaa astiat heti koneeseen/pyykit koriin/roskat roskiin jne, tai muuten itse siivoustakin alkaa lykkäämään kun pitäisi ensin raivata tilaa.

Lisäksi siivousoperaatioon kannattaa tehdä lista, josta voi voitonriemuisesti raksia tehdyt tehtävät. Homma mukavoituu myös, kun sen ottaa hyötyliikunnan kannalta ja laitaa vaan musan pauhaamaan!

http://www.martat.fi/neuvot_arkeen/siivous/

http://www.wwf.fi/ymparisto/ekovinkit/siivous.html

http://www.mtv3.fi/koti2006/sillasiisti2005/siivousvinkit.shtml?488009

http://vegaani.antisankari.net/kosmetiikka.php

http://www.ekolo.net/nettikauppa/show.php?main=pesuaineet⊂=pyykki

http://www.ecover.com/fi/en/default_home.aspx

Polanski-sedästä ja raiskauksista yleensä.

2009-10-02T14:56:00.004+03:00

Vanha kunnon Roman Polanski kohahduttaa. Ilmeisesti tää oli kaikille muille paitsi mulle ihan yleistä tietoa, mutta Polanski raiskasi lapsen, ja pakeni tuomiota Eurooppaan 70-luvulla.

Nyt setä on pidätetty. Onhan se kauheaa, että tuolla tavalla takerrutaan menneisiin, vaikka mies on niin taiteellinen, nerokas ja miellyttävä illallisvieraskin! Ja sitä paitsi sillä on ollut kurja elämä.

Kyllähän kaikki tietää, että 13-vuotiaan huumaaminen, juottaminen ja persraiskaaminen Jack Nicholsonin kämpässä on aivan normaalia. Ja sitä paitsi se näytti vanhemmalta, ja kerjäs sitä, ja oli pukeutunu provosoivasti, ja kantoi "raiskaa minut" -kylttiä.

Polanskin uhri, nykyään aikuinen nainen, ei haluaisi enää puhua aiheesta ja on "antanut anteeksi". Totta kai sen on annettava anteeksi, kun on Polanski-paran elämän pilannut horoilullaan. Vakavasti puhuen, oikeastaan uhrin mielipiteellä ei tässä vaiheessa ole enää väliä. Rikollinen on saanut tuomion, joka on jäänyt suorittamatta. Siinä ollaan jo ihan uusilla rikollisilla urilla, joita ei yhteiskunta ja oikeusjärjestelmä voi jättää huomiotta, vaikka alkuperäisen rikoksen uhri olisikin jo antanut anteeksi. Eri asia on, pitääkö hänen nimensä ja naamansa panna median jätepuristimeen.

Raiskaus ei ole meidän yhteiskunnassa yksinkertainen asia. Se saattaa olla sitä sinulle: raiskaaminen on väärin. Suomessakin on kuitenkin aivan tosissaan olevia tyyppejä, jotka ovat oikeasti sitä mieltä, että raiskaus on uhrin oma vika, ja onko siinä raiskaamisessa oikeastaan mitään kovin vakavaa?

Aivan tavallisetkin ihmiset syyllistyvät huomaamattaan raiskattujen syyllistämiseen: No kannattiko luottaa, kannattiko näyttää tolta, nää on kuitenkin nää realiteetit... Mitä helvettiä! Mulla on oikeus kävellä vaikka alasti Kaisaniemen puistossa jos huvittaa! Sen pitäisi olla normi. Mut nää on nyt nää realiteetit... Okei, vieraan miehen mukaan lähtemisellä saattaa olla ikävät seuraukset, mutta siinä, että luottaa kanssaihmiseensä, ei ole mitään pahaa. Lähtemällä jonkun mukaan et aiheuta omaa raiskaustasi. Tai pukeutumisella tai juomisella tai mikä nyt sattuukaan olemaan syntipukkina.

Silti yhteiskunnassa raiskauksesta kertominen ja syylliselle rangaistuksen vaatiminen aiheuttaa uhrille todella kovat sosiaaliset paineet. Ei ihme, ettei moni jaksa tehdä ilmoitusta; samalla altistat itsesi epäilykselle, vähättelylle ja suoranaiselle halveksunnalle. Jos tekijä oli tuttu (niin kuin se yleensä on), ämmä oli katkera ja keksi raiskaussyytöksen jälkeenpäin. Jos tekijä oli tuntematon, muija oli kännissä ja huoran näköinen. (Huorillehan saa ilmeisesti tehdä mitä huvittaa.)

Erittäin mielenkiintoisia linkkejä, kannattaa tsekata!

On Polanski's arrest

Reminder: Roman Polanski raped a child

Common Roman Polanski defenses, refuted

Sexual assault prevention tips, guaranteed to work!

www.nytkyrsii.net

2009-09-24T21:55:00.005+03:00

Kyllä, näin helppoa se on! Tässä vain yksi monista esimerkeistä, miten meillä Metropoliassa tehdään töitä.

Tässäkin näemme, aivan selkeästi allekirjoittaneen ja Ilonan tekemän suunnitelman kahteen makkaranvastaiseen tv-mainokseen. Toisesta toteutettiin peräti stooryboard!

Makkaroista tuli mieleen: Don't eat sausage.

Valkoisen miehen taakka.

2009-09-23T17:32:00.002+03:00

Yle Teema tarjoili taas mielenkiintoisen, 3-osaisen dokumenttisarjan rasismista, sen syistä ja seurauksista. Varsin ajatuksiaherättävää shittiä.

Voittajat kirjoittavat historian. Sitähän on jankattu varmasti kaikille joka historiantunnilla? Kuitenkaan hyvin harva on tietoinen tuon faktan koko laajuudesta.

Natsi-Saksa oli pahuuden ruumiillistuma, ihmiskunnan historian synkin ajanjakso ja hirvittävä anomalia muuten jo melko sivistyneessä maailmassa.

Näin on helppo ajatella, ja tämän suuntaisia olivat minunkin käsitykseni. Karmea totuus ihmisen historiasta kuitenkin on, että holokausti ei ole ensimmäinen eikä hirvein kansanmurha, eikä viimeinenkään. "Lopullinen ratkaisu" on jo vanha idea, ja 30-luvulla sillä oli jo pitkät perinteet. Liittoutuneiden on aivan turha jeesustella, sillä ikävistä kansanosista eroon hankkiutumista harrastettiin myös muun muassa Britanniassa.

Holokausti ei myöskään ollut pahimmasta päästä: esimerkiksi Belgian kuningas Leopold II tapatti 5 miljoonaa kongolaista pakkotyöllä. 10 vuodessa maan väestö väheni 50%. Mukaan tietysti ei ole laskettu esimerkiksi lapsia, joilta leikattiin käsi irti liian hitaan työskentelyn takia.

Surullisin opetus tulee tässä: rasismi palvelee ja on palvellut länsimaisen ihmisen taloudellisia intressejä. Kuningas Leopoldilta riistettiin valta, mutta kongolaisten orjatyö jatkui, koska se oli niin kannattavaa. Yhdysvalloissa mustat saivat äänioikeuden, koska se on ilmaista, mutta taloudellisesta tasa-arvosta ei ole tietoakaan. Apartheid lopetettiin, mutta sillä ehdolla että valkoiset saivat pitää vääryydellä hankkimansa rikkaudet.

Pohjoisella pallonpuoliskolla elää käsittämättömän rikasta populaa. Köyhimmät ihmiset elävät alueilla, joilla on erittäin rikkaat luonnonvarat. Länsimailla ei ole todellista tahtoa puuttua kehitysmaiden köyhyyteen: toki keräämme lahjoituksia muutamiin kaivoihin ja kouluihin, mutta todelliset ratkaisut ovat aivan muualla. Mitä jos alotettaisiin sillä, että annettaisiin anteeksi ne miljoonavelat jotka kehitysmaat meille kermaperseille on velkaa?

Mutta ei hätää. Setä Tatu Vanhanen kertoo, että Afrikan ongelmat johtuu siitä että ne on niin tyhmiä.

Nyt ollaan jännän äärellä.

2009-09-11T15:09:00.003+03:00

Sairastaminen on tylsää. Tengun kanssa päätettiin, että me tarvitaan hauskaa!

Jos istut tarpeeksi kauan joen rannalla, vihollisesi ruumis kelluu ohitse.

2009-09-09T11:57:00.006+03:00

Huh huh, miten paljon kaikenlaista kouluhommaa on mahtunut viime viikkoon. Ensin oltiin leirillä, sitten Sivuaineapprossa ja heti perään uusien iltapäivässä pitämässä rastia. Lauantaina mä jo vannoin, etten enää ikinä poistu kotoani.

Kattokaa miten hulvattoman mainoksen mä bongasin Facebookista:

Palatakseni otsikkoon: mun pyörä pöllittiin, kuten varmasti oon jo kaikille valittanutkin. 10 vuotta palvellut 7-vaihteinen lila Sarda pyöräkorilla ryöstettiin raa'asti kotoaan, ja on varmaan jo matkalla Petroskoihin. Kohdellaankohan sitä julmasti?

Haaveilin kyllä uudesta pyörästä, mutta arvatkaapa kuus kertaa onko mulla varaa ostaa sellasta kuin haluaisin. Kotivakuutuskin korvaa ruhtinaalliset 70e, ja seki vaan koska mä liioittelin.

Varkaat on niin uskomattoman perseestä. Ajatelkaa miten ihanaa ois, ku ei tarvis koko ajan kytätä kamojaan: Koulussa voi jättää ipodinsa pöydälle ruokiksen ajaksi, baarissa kaikki vaan heittää käsilaukkunsa johonki nurkkaan, ja fillarin voi jättää lukitsematta kaupan eteen. Ah, utopia, käteni hamuaa kaukaisia rantojasi, mutta kourii pelkkää ilmaa.

We mustn't be sentimental.

2009-08-28T10:47:00.005+03:00

Whenever people say “We mustn’t be sentimental,” you can take it they are about to do something cruel. And if they add “We must be realistic,” they mean they are going to make money out of it.

—Brigid Brophy (1929–1995)

He who does not know the truth is only a fool. He who knows the truth and calls it a lie is a criminal.

2009-08-26T12:55:00.006+03:00

Päivän otsikko on ihmisoikeustaistelija Malay Joyan sitaatti.

Ihanaa, nyt viralliset tutorasiat on hoidettu, ja nyt me voidaan vaan kuoria kermat päältä, eli leirikoulu ja bileet! Maanantaina käytiin siis esittelemässä itsemme fukseille, ja tiistaina saatiin ne koko päiväksi ihan omiksemme. Kaikki meni mun mielestä paremmin kuin viime vuonna, ja nyt tutoreitakin oli enemmän niin saatiin kaksi vetämään melkein joka ryhmää. Olin tyytyväinen että sain jopa huudettua melko kovaan ääneen.

Fuksitkin tais olla kivemmalla tuulella (ne luuli et me pistettäis ne laulamaan yksin ringin keskelle...), ja toivottavasti me tullaan näkemään edes muutamaa tulevissa bileissä ja tutoroinnissakin. Mä luulen että toi kolmen päivän leiri auttaa siihen, saadaan aikaa mainostaa et siellä on oikeesti kivaa.

Raskaan työn raatajat

Other news: Jee!! Nyt kaikki mun kosmetiikka on virallisesti luomua (paitsi peitevoide ja poskipuna). Posti toi paketin naamanputsausaineita ja ihorasvoja, sekä mineraalimeikkien kokeilupakkauksia sekä luomivärejä. Luomiväreistä mun suosikki on sävy "deep purple". Suosittelen.

Miten ajattelen jos en ajattele toisin, ajattelenko ensinkään?

2009-08-23T18:13:00.007+03:00

Ah, rauhaisa viikonloppu. Timo purjehti Tallinnaan faijansa kanssa. Yleensä mulla on yksinäisinä viikonloppuina ollut tunne, että pitää järjestää paljon ohjelmaa, mutta nyt mä oon osannut nauttia yksinäisyydestä.

Perjantaina lähdettiin tutorkokouksen jälkeen koululta Ilonalle, ja mä pääsin tarakalle. Uskokaa tai älkää, mutta mä en oo ikinä ollu fillarin tarakalla. Selvittiin ilman pysyviä vammoja.

Suklaafonduen jälkeen lähdettiin Stadiin, ja shopattiin Punnitse & Säästä:ssä ja Hömössä. Sen jälkeen juostiin ympäriinsä kuin päättömät kanat, mutta päästiin lopulta kattomaan Senaatintorin kalapalloshow'ta. Olihan se hieno, mutta vähän hidastempoinen katselun epämukavuuteen suhteutettuna. Lähdin jo yhdentoista maissa kotia kohti, mikä olikin ihan hyvä ratkaisu.

Lauantai oli vielä rauhallisempi. Kävin kirjastossa ensimmäistä kertaa varmaan kahteen vuoteen, ja lainasin kaikkea ekoiluaiheista. Täytyy raidata psykologia- ja biologiahyllyt myöhemmin. Pientä ajelua ja kaupassakäyntiä lukuunottamatta ei tapahtunut juuri muuta, kuin että mä kieriskelin tyytyväisenä hyvissä kirjoissa koko viikonlopun ja söin pelkkää kasvisruokaa.
Ensi viikolla pitäisi saapua paketti luontaisnaamanhoitoaineita ja mineraalikosmetiikkaa. Sen jälkeen kaikki mun kemikaliotuotteet on vihdoin ekoa!

Näin rentouttavan viikonlopun jälkeen on mukava siirtyä syksyn tutoraktiviteetteihin, ja ehkä sitten siihe itse kouluunkin.

So you have no sophistication but know how to use blush and a curling iron? Charming.

2009-08-16T20:59:00.007+03:00

Iltalehdessä tutkija pohtii, voivatko prinsessaleikit olla haitaksi. Opettavatko ne naiset alistuvaan, pelastajaa odottavaan, pinnalliseen ja ulkonökeskeiseen kulttuuriin?

For the record: sukupuolirooli on opittu, kulttuurisidonnainen asia. Itseä ei vauvanuket ois voinu vähempää kiinnostaa, mun puolesta ne sai homehtua nurkassa sillä välin kun juoksin ulkona ja leikin sutta. Pliis, älkää pakottako (tulevia) lapsianne mihinkään muottiin, eikä varsinkaan siihen vaaleanpunaiseen!

Artikkelin keskustelupalsta oli taas kerran takuuvarma ulkoavaruudesta peräisin olevien kommenttien kultakaivos.

Femakkorekkalesbot taas asialla.

Wau, ihan kokonaisen lauseen osasit kirjoittaa? Varmaan maailman halvin "argumentti". Mitä vikaa on femakoissa, rekkalesboissa ja femakkorekkalesboissa?

Ja mikä ihmeen ongelma siinäkin on, että mies ja nainen, tyttö ja poika ovat erilaisia ja pitävät luonnostaan eri asioista. Järkikin jo sanoo, että ei heiveröinen nainen kuulu mikskään betoninraudoittajaksi.

Ja järkikin sen sanoo, että naisten pitää leipoa pullaa ja mies ei itke. Kaikkihan sen tietää.

Kyllä on vääristynyt suomalaisten naisten arvomaailma kun kaikenlainen naisellisuus on pannassa. Sitten näitä lyttynaamaisia persjalkaisia kulkee ilman meikkiä tuulipuvut päällä ja nokka pystyssä.

Ja suomalaiset miehethän on Jumalan lahja naisille. Jos mua suomalaista naista pidetään noin susirumana, niin eipä paljon tee mieli kuljeskella niissä paljastavammissa vaatteissa. Ja sit jos kulkee, on huora.

Mitä jos annettaisiin lasten kasvaa sellaisiksi mitä ne luonnostaan on, ilman että koitetaan vääntää niitä joihinkin vanhoihin kuluneisiin kaavoihin?! Annettaisiin lapsille mahdollisuus valita omat leikkinsä.

Hyvä idea, mut se että puetaan kolmekuukautiset vaaleanpunaisiin rusetteihin, on just sitä kaavoihinvääntämistä. Sehän ei aseta minkäänlaisia ennakko-oletuksia sukupuoliroolille, että pojille ostetaan autoja ja pyssyjä ja tytöille leikkiuuneja ja vauvanukkeja.

Sekö sitten olisi hyvä, ettei olisi sukupuolirooleja ja kuka tahansa voisi olla mitä sukupuolta tahansa?

Ööh, joo?

Jos joittekin mukaan Barbit antavat vääristyneen kuvan naiseudesta, niin samasta syystä voidaan väittää muskeliukkojen antavan pojille vääristyneen kuvan miehekkyydestä. Johtuuko nuorten miesten lisääntynyt kehonrakennusvimma ja yletön lihasten ihailu lapsuudessa He-maneilla ym. ukoilla leikkimisestä?

Perus "miehiäkin raiskataan vankilassa, joten naisten raiskauksista ei saa valittaa" -argumentti. Tarvinneeko edes kommentoida.

Tietenkin akateemiselle tutkimukselle on aina paikkansa, mutta ehkä se lasten leikin tutkimus edelleenkin olisi siellä varhaiskasvatuksen puolella, eikä pitäisi lähteä miettimään onko nyt jonkin lapsuuden leikkikalu ohjannut alistavaan käytökseen tms.

Viimeksi kun tarkistin, tieteen tehtävä oli ottaa asioista selvää. Sitten ei varmaan kannata myöskään esimerkiksi miettiä, aiheuttaako esimerkiksi lapsuuden traumat rikollisuutta, tai onko onnellisten ihmisten onnellisuuteen jokin syy?

Prinsessa-leikit ovat luontaista leikkiä ja geeneistä johtuen tytöt udeimmiten pitävät prinsessoista ja vaaleanpunaisista vaatteista jne [...] Kyllä se niin on ; että poika ottaa sen auton ja tyttö nuken.

Ja mitähän evolutiivista selviytymisstrategiaa palvelee geneettinen mieltymys vaaleanpunaiseen? (Oon muuten tosi huono tyttö. Instant guilt trip!)

ja pikku tytöillä on oikeus nauttia lapsuudestaan prinsessaleikeillä jos haluavat. Mitään näyttöä siitä, että prinsessaleikit tekisivät naisista alistetun työelämässä ei ole. Aina löytyy pilipalitutkimuksia ja syyllistäviä naisjärjestöjä milloin milläkin tekosyyllä. Miehenä sanoisin, että naisten alistettu asema työelämässä johtuu ennen muuta miesten röyhkeydestä ja häikäilemättömyydestä. Nainen kuvittelee ammattitaidon ja tulosten ratkaisevan ja jää odottamaan ansaittua palkintoa, miehet taktikoivat ja tarttuvat tilaisuuksiin sekunnin murto-osassa ja yritysten johto arvostaa tällaista luolamiehen asennetta. Miehet saavat myös yritysjohdon helpommin vakuuttuneeksi täydellisestä sitoutumisestaan työhön koska naisen rasitteena ovat kodinhoidon stereotypiat ja lasten asettaminen uran edelle jo biologisista syistä. Tästä syystä paljon tärkeämpää kuin prinsessaleikkien pohtiminen on ajaa naisten asemaa lainsäädännön kautta koska se on ainoa tie tasa-arvoon. Tsemppiä, arvoisat naiset!

Lapseton soutuveneessä

2009-08-10T13:21:00.002+03:00

Huh huh, nyt on mökkireissu ja 600 ajokilometriä takana. Käytiin siis Savonlinnassa meidän mökillä pe-su. Kokoonpanona oli: Neetta, Ilona, Niina ja Hanna, eli just sopivasti autollinen. Juttu sai alkunsa siitä, kun keväällä käytiin ex tempore autolla Jumbossa koulun jälkeen, ja vannottiin et kesällä lähetään road tripille, ihan sama minne kunhan lähetään.

Matka meni hyvin ja nopeesti, vaikka en ennen ookkaan ajanut tota koko matkaa yksin. Helppoahan se oli, kun sain mutsin hienon volvon. Äitiin voi aina luottaa, mun äiti on ihan paras!

Perjntaina marjastettiin piirakkamarjat, lauantaina käytiin Savonlinnan torilla ja Olavinlinnassa opastetulla kierroksella. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Paljon ei ehditty ryypätä, mutta hauskaa oli: tanssittiin retardisti, istuttiin pimeässä rantakalliolla ja nähtiin orbeja, ja pelattiin twisteriä aamuneljään.

Keksittiin myös peräti 2 uutta sanontaa, levittäkää näitä että ne ottaa tuulta alleen:

- on ku lapseton soutuveneessä.

- sopii ku löysä kulli kortsuun.

Mut antaa hovikuvaaja Neetan kertoa tarkemmin.

Back in Bangkok

2009-08-03T11:57:00.011+03:00

Bangkok

Hua Hinistä matkattiin lopulta takaisin Bangkokiin, ja ympyrä sulkeutuu. Tämän kertainen hotelli on Baiyoke Sky, joka on 85-kerroksisena Thaimaan korkein rakennus ja maailman 8. korkein hotelli. Meidän hotellihuone oli kerroksessa 52.

Eli siis suunnilleen tuon tekstin korkeudella.

Näkymä huoneesta. Aika korkeeta! Sairasta, mut mua ei yhtään jännitä noin korkeella sen takia, että on jotenkin lohdullista tietää, et jos putoo niin kuolee heti. Jos putoo neljännestä kerroksesta, se sattuu.

CMYK colour! Call now!

Mulla meinas mennä hermo japanilaisiin. Varmaan puolet hotellin asiakkaista oli niitä, ja ne sai omat jonot ja omat japania puhuvat asiakaspalvelijat, kun eihän ne puhu englantia. Ja aamupala oli täynnä sushia ja misoa ja kaikkea minkä nimeä tai alkuperää mä en edes tiedä. Kuka nyt haluis syödä ulkomailla ulkomaista ruokaa?

Kokonainen ostoskeskus, pyhitetty pelkästään elektroniikalle! Viidennen tai kuudennen kerroksen liukuportaissa alkoi kieltämättä vähän jo jännittää. Paikka oli niin iso!
Thaimaassa munkkius on pojille pakollinen jakso, vähän niinku meillä intti. Munkeilla taitaa olla tylsää, kun niitä riitti tuolla shoppailemassa läppäreitä.

Kuuluisalla temppeli/palatsialueella, jonka nimeä en muista:

Miksi Suomessa ei voi olla ees vähän hienompia taloja? Ees vähän kullattuja? Voiko sekin liittyä siihen, että meidän kulttuuri on niin paljon nuorempaa?

Suomessa ois myös varaa vähän panostaa yksityiskohtiin.

Juhannusaattoa vietettiin Hard Rock Caféessa. God, I love that place, mutta jostain syystä mun kamerassa ei oo siitä yhtään kuvaa. Timo ja vanerifaija lähti siitä vielä Lumpini Parkiin kattomaan muyi thaita eli thainyrkkeilyä. Oisin mäkin mennyt, mutta en raaskinut maksaa 20 euroa siitä hyvästä...

Lentokentällä. Timo on onnistunut ottamaan aika tunnelmallisen kuvan! Mä en ees oo lisänny tähän motion blurria. Lento sujui nopeasti, nukuin tyytyväisenä koko matkan. Amsterdamissa saatiin seistä passijonossa yli tunti. Valitettavaa mutta totta: valkoset jonot liikkuu puolta nopeammin. Vältä niitä värikkäitä. Suomessa oli kylmää ja kummallista.

Hei hei Thaimaa! Tulee ikävä.

Nyt päättyy matkapäiväkirja. Täytyy tehdä shoppailuista ihan oma postinsa!

Personal bubble

2009-07-30T15:21:00.003+03:00

Koh Talu, päiväretki

Suomea puhuva thaimaalaismies rikshan kanssa kauppas mulle ja Timolle snorklausretken Koh Talu -nimiselle kohtalaisen läheiselle saarelle. Tarkoituksena oli että Timo voisi sieltä vuokrata laitteet ja lähteä kunnolla sukeltelemaan; sillä on muistaakseni Open Water -tason kortti.

Loppujen lopuksi kävi niin, että yöllä oli ollut myrsky joka oli sekoittanut meriveden niin, ettei sinne näkyvyyden kannalta ollut järkeä lähteä sukeltamaan. Mikä ei lopulta osoittautunutkaan niin isoksi katastrofiksi.

Lähtö oli aamulla kello 7:00. Minibussiin änkesi meidän lisäksi yksi nuorehko brittipariskunta, ja toisesta hotellista suomalaispari, joka ei kuitenkaan juuri meidän kanssa suvainnut puhua. Matka sujui mukavahkosti nukkuessa, ja perillä oltiin kymmeneltä. Kahlaten speedboatiin, ja eikun menoks. Tultiin perille saaren läheisyyteen, ja ilmoitettiin että nyt snorklataan. Tässä vaiheessa oli kiva muistaa että olin unohtanut laittaa uimakamppeet vaatteiden alle. No, sain ne aika siveellisesti vaihdettua keulassa timon seistessä näkösuojana.

Mä oon snorklannut ehkä kerran, mutta siitä nyt on aikaa. Tää oli ihan eri asia. Syvyyttä oli ehkä kolmisen metriä, korallien noustessa välillä melkein pintaan. Muiden pariskuntien miehet talloivat koralleja eikä muutenkaan näyttäneet älyävän, että snorklatessa kuuluisi olla vaakatasossa.

Vaikka meri onkin tavallaan aika ällöttävä, enkä mä halua koskea mihinkään... ei sitä pysty sanoin kuvailemaan. Korallithan ei todellisuudessa (enää) oo niin kirkasvärisiä kun sarjakuvissa, mutta on niissä vaikka millasta tekstuuria ja muotoa ja väriäkin. Kaloja ja muita öttiäisiä oli tuhottomasti, näin muun muassa monen sortin koralliahvenia, papukaijakaloja, perhokaloja joista mm. pinsettikaloja, rapuja, merimakkaroita ja jopa jättisimpukan! Aikamoinen trippi tyypille joka varttui Meren salaisuuksien äärellä.

Siellä oli myös semmosia hassuja pitkänomaisia kaloja. Ei vitsi mä meinasin revetä: ne piereskeli! Aina kun parvi sellasia päätti uida pakoon, ne pieras samalla.

Sikäli onni että Timo oli mukana, koska en mä muuten ois varmaan uskaltanut poistua siitä veneen viereltä. Mä oisin koko ajan pelänny että mä eksyn ja ne jättää mut ja kaikki ällöt asiat koskee muhun. Nyt me vaan koitettiin olla hihittelemättä ja osoiteltiin kaikkea. Se oli niin outoa vakoilla niiden kalojen elämää: Tosi monella oli puoliso, jonka kanssa ne sitten vahti omaa plänttiään ja eli elämäänsä.

Mä olin onnesta soikeena kun noustiin veneeseen. Ai vielä toiseenkin snorklauspaikkaan? Siellä kuulemma syötettäisiin kaloja. Paikassa oli paljon syvempää, ehkä 10 metriä, joten ihan hyvä että mä olin jo treenannut torikammoani matalammalla. Kun jättimäinen parvi viherneitokaloja täytti sen tilan, se oli kieltämättä kaunista. Mutta sitten ne alko tulla turhan lähelle, mä haluaisin et kalat pysyy yli 30 cm päässä musta. Mä suunnilleen roikuin Timossa ja halasin itseäni, kun ne alko änkee koko ajan lähemmäs. Snorkkelin takaa tuijotti 5 kalaa nenä lasissa. Ajattelin huitomisen auttavan, mutta ne vaan innostu siitä. Tässä vaiheessa mä päätin että tää ei oo mun juttu, ja lähin uimaan veneelle. Onneks, koska niitä tuli koko ajan lisää ja lähemmäs, ihan kuin ois uinut kaloissa. Se brittinainen auttoi mut veneeseen; se oli jäänyt sinne kun sitä pelotti. Totesin että ihan hyvä ratkaisu. Muut oli innoissaan vedessä syöttämässä banaania hysteeriselle "lokkiparvelle", ilmeisesti näykkiminen ei haitannut niitä. Timon mielestä se oli siistiä. Hyrr.

Snorklauksen jälkeen päästiin suihkuun ja syömään. Meille tarjoiltiin aivan taivaallinen lajitelma thairuokia, mm. hotpotia, pad thaita, currya ja paneroitua kanaa, joka oli niin hyvää ettei sitä meinannut tunnistaa nugetin sukulaiseksi. Jälkiruoaksi oli hedelmiä joita me ei tunnistettu.

Koko reissun ajan Timo oli paikallisten koirien nähtävyys: Tengu oli nukkunu sen repussa, ja sletä löyhähtikin aina avattaessa jopa ihmisnenään voimakas fretintuoksu. Kotoisaa. Noi koirat ei meinanneet millään jättää meitä rauhaan.

Paratiisiranta. Oikeasti siellä paistoi aurinko ja kaikki oli muutenkin täydellistä, vaikka kuva toisin väittää.

Ranta oli sitä uskomatonta pehmeää valkoista korallihiekkaa, josta aina puhutaan. Eikä tietoakaan ravuista tai meduusoista! Opas antoi meille kanootin käyttöön.

Mantereella sataa, meillä paistaa aurinko! Ehdottomasti täydellisin paratiisiranta jolla olen koskaan käynyt. Viidakosta kaikui apinoiden rentouttava kiljunta. Keräsin rannalta parhaimmat simpukkasaaliini, ja onnistuin todistamaan kookospähkinän putoamisen. Uskokaa tai älkää, ehkä eksoottisinta koko matkalla oli täällä nähdä ananaspensas. Mä en oo ikinä nähny ananasta puussa! Siinä oli kotain koomista, ihan kuin koukeroisesta jukkapalmusta ois työntynyt isoja käpyjä.

Haaveissa siintää sukellukselle omistettu reissu saaria koluten...

P.S. Arvatkaa paljonko tää koko päivän retki kuljetuksineen, varusteineen ja ruokineen maksoi kahdelta hengeltä? 40 euroa.

Lifestyle of the rich and famous

2009-07-28T21:28:00.008+03:00

Hua Hin

Dolphin Bayn jälkeen oli vuorossa turistialueena pidetty Hua Hin. Kivan nettitarjouksen myötä saimme huoneet Hotel Hyatt'ista, joka siis on aika pirun hieno hotelli. Tää oli varmasti hienoin missä mä oon koskaan ollu, tai tulen vähään aikaan olemaankaan... Thaimaassa on se hyvä puoli, että saa edes kerran elämässään elää niinku rikkaat ja kuuluisat. Sen että Hyattissa asuu niitä, huomas siitä miten turvamiehet tutki aina tuk-tukin pommien varalta, ennen kun päästi portista.

Meidän huone oli upee ja superromanttinen. Iso kylppäri, josta oli ikkuna muuhun huoneeseen (okei, kyllä sen sai suljettua jos haluaa hieman yksityisyyttä istuessaan kakilla.)

Parvekkeelta oli näkymä porealtaalle ja "joelle"; jättimäisestä mut 150 cm syvästä uima-altaasta oli johdettu jokimainen mutkitteleva reitti, jolle oli kiva lähteä seikkailulle. Vesi oli niin lämmintä että edes mun, super-itsenikiduttajan ei tarvinnu kärvistellä.

Allasbaari. Ei puhettakaan, että pyyhkeet pitäis itse asetella aurinkotuoliin. Heti kun tulee altaalle, allaspoika katsoo mihin haluat mennä ja tulee sitten petaamaan sängyn. Häneltä voi myös tilata palauttavia juomia.

Vesiliukumäen alastulo. Koska ootte nähneet vesiliukumäen jota vartioi lohikäärmeet? Ne oli vielä isompia miltä kuvassa näyttää...

Reitti joelle. Hotellialue oli vehmas puutarha, aamiainen taivaallinen. Aamuisin ois ollu ilmasta joogaa ja tai chitä, mut mä en ikinä saanut itseäni ylös kahdeksaksi...

Kaupungilla. Mun on PAKKO SAADA SUKLAAFONDUE. Banaanit oli parhaita!

Saatiin joku aivopieru lähtee kävellen keskustaan. Ei siinä mitään, ei se ollut kuin 4 km, mutta kuvasta ei näe sitä lähemmäs 40 asteen lämpötilaa. Lisäksi, vaikka sää näyttääkin pilviseltä, onnistuttiin kaikki palamaan, vaikka laitettiin 30 kertoimista rasvaa suunnilleen 10 min välein.
Urakan jälkeen ei edes löydetty ilmastoitua ravintolaa, mutta kylmä limppari kyllä maistui. Vanerifaijalle tuli niin paha olo että piti lähteä taksilla hotellille.

Syy miksei meressä voinut uida. Näitä söpöläisiä oli rannalla ihan hitokseen.

Banaanin kukinto. Mä en tiennyt että banaanit tekee vaaleenpunasia kukkia?

I left my heart...

2009-07-26T15:33:00.008+03:00

Dolphin Bay

Kwai-joelta siirryttiin lopulta Dolphin Bayhin, joka oli meidän vierailemista mestoista pienin ja kaukana kaikesta. Käytännössä se oli yksi katu jonka varrella oli pienehköjä huoneistohotelleja, loppu maisema oli palmuviljelmiä. Meillä oli huone johon kuului olkkari ja keittiö sekä 2x makkari ja vessa.

Aamiainen altaalla. Tossa on samassa lobby, baari ja ravintola. Paikka oli sen verran pieni että täällä syötiin joka päivä.

Simpukkaranta altaan vieressä. Uida ei voinut, koska meri oli täynnä meduusoja, ja vesirajakin täynna miljoonia pienen pieniä taskurapuja. Lentopalloakaan ei helteessä kauaa jaksanut pelata. Mutta mä oonkin aina tykännyt eniten ihan vaan rannalla käyskentelystä ja simpukoiden keruusta, varsinkin auringonlaskun aikaan.

Jottei menis ihan laiskotteluksi, päätettiin lähteä päiväretkelle viereiseen kansallispuistoon. Vähän mua kyllä ihmetytti ne shrimp farmit. Tosi luonnonsuojelullista. Nähtiin myös kun ne oli kalastanu niitä jättikatkarapuja; pöydät täynnä käden mittasia, limasia, läpikuultavan harmaita äyriäisiä. Illalla tilattiin seafood bbq, ja meinas laatta lentää...

Opas halus välttämättä, et pysähdytään tienlaitaan ruokkimaan apinoita. Niitä tulikin aika lauma, ja vaikka opas vakuutteli et "yes yes, they are very friendly", niin silti se piti koko ajan nuijaa kädessä. Varsinkin ku se iso uros tuli yhtään lähemmäs...

Mangrovesuolle oli pistetty pitkospuut, ja sinnehän meidät turistitkin tyrkättiin. Lämpötila lähemmäs 40, ja ei varjon varjoa missään. Vesi maistui. Astuin tuolla niin että joku piikkioksa raapaisi sääreen naarmun: se ei Suomessa ois tuntunu missään, hyvä jos ois verta tullu. Mun verenkiertoon oli kuitenkin pistetty sen verran vauhtia, että sitä verta vaan tuli ja tuli. Mulla on vieläkin arpi siitä. No, opittiin kyllä paljon mangrovesoista.

Reissuun kuului myös paattiseikkailu suistoalueella. Nähtiin paljon mm. liejuryömijöitä, rapuja ja haikaroita. Kunpa Suomessakin uskallettais käyttää värejä, edes veneissä!

Mangrovet teki kyllä kieltämättä vaikutuksen. Ois ihan kiva jos niitä ymmärrettäisiin suojella. Ja ne on niin nättejäkin! Mangrovet lisääntyy silleen, että ne kasvattaa semmosen kepin, sitten tulee apina ja syö sen herkullisen osan joka yhdistää keppiä ja puuta. Keppi putoaa ja sujahtaa mutaan törröttämään. Sitten siitä kasvaa uusi puu, joka näyttää siltä kun se ois istutettu siihen.

Tietenkin matkan ainoa monsuunisadekuuro osuu just siihen hetkeen kun istutaan jumissa veneessä. Eihän se kauaa kestänyt, mutta kastuttiin aika perusteellisesti. Tosin noissa lämpötiloissa ei kyllä kylmä päässyt tulemaan, sateessakaan.

Buddhalaistemppelissä pitää ottaa kengät pois. Saatiin muutama 1 cm x 1 cm kokoinen lehtikultapala, joita saatiin tökätä buddhaan.

Luolaretkelle. Opas unohti mainita että sinne pitää kiivetä puoli tuntia lähes pystyä, viidakkoista vuorenseinää. Se otti aika koville, varsinkin kun kivet oli niin liukkaita että välillä piti kiivetä nelinkontin. Kuvat ei kauheasti tee oikeutta jyrkkyydelle, mutta huomatkaa että mä oon ottanu kuvan Timosta lähes suoraan yläpuolelta. Hiottiin niin paljon, että kaikki moskiitot kilometrin säteeltä hyökkäs meidän kimppuun, mikä on tosi kivaa kun on lyhyissä shortseissa ja spagettiolkaintopissa liikkeellä. Niitä oli niin paljon, ettei niille voinut tehdä yhtään mitään. Mun reidet ja sääret sai jonkun allergisen reaktion ja loppulomaksi jäi kauheet punaset jäljet.

Päästiin kuin päästiinkin ylös. Luolan katto oli joskus romahtanut.

...cave animals?

Siinä vaiheessa kun kävi ilmi, että syvemmälle luolaan pitäisi mennä yhden myrskylyhdyn kanssa tikkaita pimeään reikään, muut jänistivät. Lopulta vaan minä ja Timo uskaltauduttiin syvemmälle oppaan kanssa. Siellä oli tosi upeaa, kun päästiin ohi vähän kapeammasta kohdasta, luola oli iso ja lattia melko tasainen.

Näissä muodostelmissa opas näki vaikka mitä elukoita. Spottaatko apinan?

Jos katotte tarkkaan keskelle, näätte lepakoita. Nähtiin myös luolahämähäkki, joka näytti isolta lukilta. Ne ei kuulemma yleensä pure.

***

Raskaan päivän päätteeksi päästiin hierontaan. Olin valinnut niska-hartiahieronnan, ja mua vähän jännitti etukäteen, kun en tiennyt miten siellä kuuluu käyttäytyä, enkä mä siitäkään perusta et vieras ihminen tulee niin lähelle.

Paikka oli todella elegantisti sisustettu, kaikki oli viimeisen päälle eteerisiä tuoksuja myöten. Sain valita oman hierontaöljyni, ja laventeli tuoksahti ihanan rentouttavalta.

Vaikka kuinka valitset niskahieronnan, se alkaa silti jalkapohjista. Thaimaalaiset hierojat ois varmaan kauhuissaan, jos ne kuulis ettei länsimaissa käsitellä akupisteitä. hartiahierontaan kuuluu lähes koko selkä sekä pää, ja naisilla vielä kasvotkin. Jos mulle oltais sanottu että mun pitää maata pää jonkun naisen sylissä samalla kun se vääntelee mun naamaa, en ehkä ois halunnu mennä. Mutta siinä vaiheessa mä olin jo nukkunu hyvän aikaa, tai saavuttanu jonkinlaisen transsin, ja tajusin keskittyä siihen miten ihanan rentouttavaa ja samalla virkistävää voi hieronta olla. Thaimaassa ei myöskään puhuta, vaan hierontapaikassa vallitsee harras hiljaisuus, ja jos hieroja joutuu pyytämään asiakasta kääntymään, hän tekee sen kuiskaten ja anteeksi pyytäen. Ei puhettakaan länsimaisesta meluisasta hierontapaikasta, jossa kampaajan lailla kalattava Hilda rusauttaa sut kuntoon.

Ei tääkään hieronta mitään lällyä ollut, mutta jotenkin se toimi mulle niin paljon paremmin. Hieronnan jälkeen sai istua nojatuolissa ja nauttia kupin taivaallista teetä, jonka nimen unohdin kysyä. Istuin tuolissa mukavissa löysissä vaatteissa mukavassa lämpötilassa, eikä kuulunut muita ääniä kun vieno tuulen suhina palmuissa. Oisin voinut istua siinä tuntikausia, ja odotella auringon laskua.

Se tunne oli upea, ja oikeastaan sanoinkuvaamaton. Mä en oo ikinä tuntenut oloani yhtä hyväksi. Mä tunsin oloni rauhalliseksi ja rentoutuneeksi, mutta samaan aikaan keskittyneeksi ja terävä-älyiseksi (mutta lempeällä tavalla). Mä tunsin olevani sinut itseni ja ruumiini kanssa, ja mä tunsin henkistä yhteyttä maailmaan. Se oli lähimpänä uskonnollista kokemusta, mitä mulla on koskaan ollut. Ja mä haluan kokea sen uudelleen. Hurahtamisvaara oli kasvanut aika mittavasti. Tuntui että tällä lailla mä haluan elää, tälle mä haluan elää. Miten mä sen toteutan käytännössä, se jää nähtäväksi.

Muut reagoi hierontaan vähän eri tavalla: ne oli niin rentoutuneita että ne päätti mennä nukkumaan. Mä päinvastoin tunsin itseni erittäinkin virkeäksi. Hierontapäissäni kuvasin 40 minuuttia ovennuppia. Tyhmä pokkari ei osaa tarkentaa sinne minne mä haluan.

Onko teillä ollut ikinä mitään vastaavia kokemuksia?

Never forget.

2009-07-10T20:58:00.008+03:00

Kwai-joki, Kanchanaburi

En tajua miks mulla kesti niin kauan tajuta, ettei blogger toimi Google Chromessa. Anyways.

Tänään vuorossa: koskettavimmat hautakirjoitukset! Mikäli vaan jaksatte, oikeesti lukekaa noi kuvien tekstit. Hautausmaa on yksi monista, joihin on haudattu ne jotka joukkohaudoista kaivettiin ylös. Vielä nykyäänkin omaiset tekee tänne pyhiinvaellusmatkoja, katsomaan hautoja joissa makaa isiä ja puolisoita jotka ei koskaan tulleet kotiin.

Jos nää tyypit (ja monet muut) ois jääny kotiin makaamaan, maailma vois oikeesti olla aika erilainen paikka. Sotaa ei pidä ihannoida, mutta mä aloin kyllä itkeä tuolla. Monessa haudassa luvataan never forget, mutta kuinka moni näitä ihmisiä enää muistaa? Osaako muut kuin omaiset enää olla kiitollisia tästä?

Bridge over troubled water

2009-07-07T14:36:00.007+03:00

Kwai-joki, Kanchanaburi

Kanchanaburin kaupungissa sijaitsee kuuluisa Kwai-joen silta, josta on tehty elokuvakin (The Bridge on the River Kwai, 1957). Silta on osa Siamin ja Burman välistä toisen maailmansodan aikana rakennettua rautatieverkkoa, joka tunnetaan nimellä Death Railway.

Thaimaan historiasta lienee syytä mainita, että se on ainoa Kaakkois-Aasian maa, joka välttyi kolonalisaatiolta. Toisen maailmansodan syttyessä itsenäisyys päätettiin turvata liittoutumalla akselivaltioiden ja samalla Japanin kanssa. Silloinen Siam jopa julisti sodan Yhdysvalloille 25. tammikuuta 1942, mutta suurlähettiläs kieltäytyi ikinä luovuttamasta sitä.

Saadakseen Burman haltuunsa briteiltä, Japani rakennutti rautatien. Kwai-joella 180 000 aasialaista pakkotyöläistä ja 60 000 liittoutuneiden sotavankia (brittejä, australialaisia, hollantilaisia, amerikkalaisia ja kanadalaisia) pakotettiin rakentamaan siltaa hirvittävissä olosuhteissa. Kuolleiden määräksi on arvioitu 160 000. Kuoleman rautatie onkin tärkeä osa "Aasian Holokaustia", jossa japanilaiset tappoivat miljoonia ihmisiä.

Neljäsosa POW:eista (prisoner of war) kuoli pakkotyöhön, nälkään ja sairauksiin kuten koleraan, malariaan ja makuuhaavoihin. Ihmisiltä mätäni pois kokonaisia raajoja, ja kenttälääkintä käsitti tämän mädän kaapimisen pois lusikalla ilman kivunlievitystä. Haavaiset pistettiin myös jokeen, jotta kalat näykkisivät mädän lihan pois.

Vangit asuivat bambumajoissa, joiden laveteille heidät kahlehdittiin kylki kylkeen. Kivaa vaihtelua 16-tuntiseen työpäivään toivat päivittäiset kidutukset ja hakkaamiset. Antautuminen oli japanilaisessa kulttuurissa anteeksiantamatonta, joten vankeja ei edes pyritty kohtelemaan inhimillisesti. Vankeja sidottiin siltaan, jotta liittoutuneet eivät voisi pommittaa sitä - ja vangit kuolivat omiensa pommituksissa. 1943 silta saatiin valmiiksi, ja vain kaksi vuotta myöhemmin se pommitettiin. Nykyinen silta on kopio.

Osa uhreista on yhä elossa ja takaisin perheidensä parissa. Heidän mielipiteensä? Vain anteeksianto vapauttaa.

***

Paikallista elämänmenoa Kwai-joella.

The Silta. Jos tulee juna juuri kun sattuu kävelemään sillalla, pitää väistää noille pikku parvekkeille. Sillalla ei myöskään ollut mitään putoamista estävää, joten paras pitää varansa, varsinkin jos vastaan tulee tuhdimpi turisti.

Pitkähäntäveneellä JEATH-museolle

Museota pitää yllä buddhalaisluostari. Paikka täynnä söpöjä pikkupoikia oransseissa kaavuissaan. En kehdannut ottaa kuvaa.

Laituriravintola ja pitkähäntäveneet.

Frangipani!

2009-07-01T12:06:00.004+03:00

Sen sijaan, että oisin tehnyt syväluotaavan reportaasin Kwai-joesta ja toisen maailmansodan vaikutuksista, postaan kukkia. Koska mulla on kiire kämpän remontoinnin kanssa. Mutta nää on edelleen Kancanaburista, ja mä sekosin ihan täysin noihin frangipani-puun kukkiin! Niistä tehdään muun muassa saippuaa, ja ne on aika oleellinen osa thaimaalaista spa- ja hierontakulttuuria.

It's getting hot in here...

2009-06-24T17:06:00.009+03:00

Kanchanaburi

Bangkokista matka jatkui muutaman tunnin matkan päähän länteen, Kwai-joelle. Luultiin että paikka olisi aikamoinen turistirysä, mutta ei yhtään länkkäriä näkyvissä! Juuri kukaan ei puhunut englantia.

Tai oli hotlan uima-altaalla kolme brittiä, mutta ne nyt ei poistuneet sieltä. Jeesus miten stereotyyppinen voi olla: ihan kuin Lomakuumetta-sarjasta, lihavia, valkeita ja sanalla sanoen aika rumia. Ne kyllä tunnistaa kolmen kilometrin päästä ilman kapteeni Ahabin kiikareitakin.

Meidät kuljettaneessa pikkubussissa killui tämmöinen onnenkalu, niinkuin joka ikisessä muussakin taksissa. Se on punottu tuoreista kukista, ja aamulla ei startata ennen kuin uusi tällainen on hankittu. Usein myös kuskin pään yläpuolelta katto on sotkettu valkealla maalilla. Ensin pidin tätä herttaisena taikauskona, mutta onnenkaluttomien kuskien ajotyyli on sen sorttinen etten sellaisen kyytiin enää nousisi.

Ihana, syvä uima-allas vain meille. Koko hotellissa ei tainnut olla muita vieraita kuin me ja ne britit. Äiti pelkää hissejä, ja hotellin aulassa se sano et mistä vetoo, et toi hissi jää jumiin. Ja niin se jäi! Päästiin onneksi ulos alimmassa kerroksessa. Thaimaalaisessa kulttuurissa on häpeällistä sanoa "ei", ja muutenkin asiakkaan mielipaha on todella noloa. Kun yritettiin kysyä, että onko tossa hississä ollut aiemmin vikaa, hissipojat vaan hihitti ja meni nurkan taakse tiirailemaan meitä pelokkaasti.

Vihdoin tuk-tukin kyydissä. Tai oikeastaan toi kyseinen ajokki tais olla avolava-auto, oikee tuk-tuk on pienempi. Ne on periaatteessa mopoja, joissa on penkki takana. Kun lämpötila on 32 astetta, noissa on ihan mukava matkustaa kun ilma kiertää ees vähän. Thaimaassa kuolee joka vuosi aika paljon suomalaisia liikenneonnettomuuksissa...

Hello Kitty -skootteri! Alla random pelottava kartano.

Ruokaa! Pimeässä haahuiltiin Kwai-joen rannalla sijaitsevaan joenpäälliseen ravintolaan. Oltiin ainoat asiakkaat, ja juuri ja juuri englantia puhunut tyttö tarjoile meille oikein kohteliaasti ja tietysti istui koko ajan viereisessä pöydässä siltä varalta, että me tarvitaan jotain. "Evlything ok?" Erityisen häiritsevää tää oli siinä kohtaa, kun mä epähuomiossa pureskelin ja nielin kokonaisen kuivatun chilin. Mä luulin että kun ihmiset kyynelehtii syötyään jotain tulista, se on vaan samanlainen reaktio kun yskänpastillissa. Mä kyllä itkin tuskasta. Tunsin itseni todella petetyksi, kun kukaan ei oo ikinä kertonu että tulinen ruoka SATTUU! Ihan kuin ois kaatanu happoa kurkustaan alas. Pieni paniikki alkoi iskeä, kun se ei millään lakannut. Harkitsin jo pakoon juoksemista. Siinä sitä sitten oltiin kuin missäkin madcookissa, kun yritti olla tarjoilijalle näyttämättä että tekee kuolemaa. Se perkeleen chili poltti vielä mahassakin! Onneksi lopulta huomasin, että fantan purskutteleminen auttaa, sillä on jotain tekemistä sitrushedelmien kanssa. Jopa Timo myönsi että ne chilit oli "melko hottia."

Tilattiin jotaan paikallista pontikkaa. Tarjoilija oli ihan kauhuissaan, että ollaanko me nyt aivan varmoja että me otetaan ihan koko pullo?! (Ei ollut tarjolla kuin noita pikkupulloja.)

Paluumatkalla tehtiin klassiset, ja oikaistiin vahingossa hautausmaan poikki. Teknisesti ottaen noi oli ilmeisesti kiinalaisten hautoja, thaimaalaiset tuhkataan ja tuhka dumpataan johonki.

Sähköasentajalle ois hommia. Timo ja mun vanerifaija Juha oli ihan tosissaan siitä ettei kukaan vaan koske noihin johtoihin. Samulin luokkakaveri kuoli Thaimaassa sähköjohtoon.

Note to self: Niitä chilejä ei kuulu syödä.

Thaimaa ja ruoka:

Mä rakastan sitä, että tiedän että thaimaalaisessa ravintolassa on paljon sellasta mitä mä voin tilata ja syödä. Ja te tiedätte että se on paljon se! Thaimaalaiseen tapaan annoksia kuuluu tilata useita, ja niistä sitten jokainen voi napsia mitä haluaa. Mun pikkuveli on vielä nirsompi kuin minä, ja yleensä joka maassa on hankalaa tilata sille ruokaa. Mutta thaimaalaiset ymmärtää heti mitä on "Just plain spaghetti" tai "spaghetti and bacon". Ei mitään "No kyllähän siihen nyt voi vähän pikkelsiä laittaa" -tyyppistä tuputtamista.

Ruoka on tulista. Jos ei oikeasti tiedä handlaavansa hc-safkaa, ei kannata tilata "very spicy", medium tai littlle riittää. Curryt on luokiteltu kolmen värin mukaan tulisimmasta miedoimpaan: vihreä, punainen ja keltainen. Itse pystyn syömään vain keltaista. Mitä turistisempi alue, sitä miedommat mausteet.

Thaimaassa on hyvää kaikenlaiset keitot, joiden tulisuutta sitruunainen liemi hieman neutraloi. Lähes kaikki kana on hyvää, ja tietty suosikki pad thai. Useimmat ruoat ovat lautasellinen wokattuja kasviksia + kanaa/possua/mereneläviä + cashew-pähkinöitä, ja lisukkeeksi saa tilata joko riisin tai nuudelit. Herkullisia alkuruokia ovat mm. paahdetut cashhew-pähkinät, chicken satay ja kevätkääryleet.

Kevätkääryleet on muuten mun uus lempiruoka. Osaisinpa tehdä samanlaisia kotona! Tarvis vaan upporasvakeittimen ja ohjeet sweet sauceen...

Let the marathon begin!

2009-06-23T10:24:00.005+03:00

Nyt se alkaa, tuskallisen pitkä matkapäiväkirja! Pidin reissussa ihan oikeaakin journalia, mutta yritin parhaani mukaan editoida tänne vaan tärkeimmät tapahtumat ja kuvat. Kuvia oli yli 600, joten saatte olla tyytyväisiä että näitä on näinkin vähän...

Helsinki-Amsterdam-Bangkok 6.6.2009-

Lähtö. Suomessa on kylmää ja harmaata... Logistikkona KLM. Ensimmäinen kone on pieni, mutta toisena koneena onkin sitten jo kaksikerroksinen Boeing...

Muutaman tunnin välilasku Amsterdamissa sujui yllättävän nopeasti. Pelastin maailmaa ostamalla reilun kaupan kokista. Tammikuusta pitänyt mäkkilakko meni rikki jo täällä.

10, 5 h Amsterdam-Bangkok -lennon jälkeen saavutaan pöllämystyneenä hulppeaan Sheraton-hotelliin, jossa ovia avaa kolonialistiseen safariasuun pukeutunut setä. Huone on 28. kerroksessa, ja kieltämättä upea. Ikkunasta näkyy Chao Praya -joki.

Joella liikutaan ilmaiseksi hotellin taksiveneillä, jotka ovat kuin kelluvia taloja nahkasohvilla. Illalla ne tietysti valaistaan ties millä tuikuttimilla, niinkuin kaikki muukin Thaimaassa.

Toinen tärkeä liikuntaväline on Skytrain. Halpa.

Siam Center -ostoskeskuksessa juhlittiin syvästi rakastetun kuningattaren 77-vuotispäiviä. Koko paikka oli upotettu orkideoihin, niitä oli varmasti satojen kilojen edestä röykkiöinä aulassa. Orkidea on Thaimaan kansalliskukka, ja kaikki aulan kukat oli nimetty hänen majesteettinsa mukaan.

Ostari oli vähän sieltä paremmasta päästä; myynnissä oli muun muassa Lamborghineja.

Siirryttiin paremmin meidän budjetille sopivaan MBK-ostoskeskukseen. Välillä tietysti nautittiin virvokkeita.
Matkakirjoissa Bangkokia kuvaillaan ahdistavaksi ja kaoottiseksi, mutta pyydetään antamaan sille mahdollisuus. Olin tästä aivan äimänä, rakastuin tähän kaupunkiin! Bangkok on kuuma, hektinen, moderni, helppo, kaunis, saasteinen. Ja siellä on asukkaita kolme kertaa enemmän kuin Suomessa, kaikkien halutessa ajaa autolla, skootterilla tai tuk-tukilla. Mutta silti kiinnostavin paikka jossa koskaan olen käynyt.

Raha (suunnilleen):

1000 baht = 20€
500 baht = 10€
200 baht = 3€
100 baht = 1,5€

Note to self:

Pakkaa mukaan vain yksi vaatekerta. Kaiken voi ostaa muutamalla eurolla.

Thaimaa ja palvelu:

Thaimaa on todellakin palvelukulttuuri: ei tule kuuloonkaan, että asiakas itse kantaisi laukkunsa tai kaataisi juomansa. Kaikki hoidetaan, mutta tottumattomalle tämä on ahdistavaakin: joka ravintolassa tarjoilija kyttää vieressä jokaista suupalaa. Suomessa tämä olisi jo loukkaavaa. Mutta tarjoilijat vaikuttavat vilpittömän avuliailta. Palvelu on kunniatehtävä, ja kaikilla asiakaspalvelijoilla onkin nöyrän hymyn takana omanarvontuntonsa: jos asiakas on juntti ja nolaa itsensä kiukuttelemalla, ei tarjoilijan tarvitse kuunnella vittuilua.

TJ 1

2009-06-05T12:52:00.003+03:00

Tänään jäljellä 1 päivä. Huomenna nousee kone kohti Bangkokia! Näin viime yönä painajaista, jossa terroristit piti mua ja Timoa panttivankina koulussa ja meinattiin myöhästyä lennolta. Silkalla tahdonvoimalla jatkoin unta siihen saakka, että istuttiin turvallisesti koneessa ja odoteltiin lähtöä.

Matkasuunnitelma Hki-Amsterdam-Bangkok-Amsterdam-Helsinki

7-9.6 Bangkok, Royal Orchid Sheraton Hotel
9.6-11.6 Kanchanaburi, Kwai -joki. Hotelli River Kwai Hotel
11.6-14.6 Lähellä Hua Hiniä, hotelli Dolphin Bay Resort
14.6-18.6 Hua Hinn, hotelli Hyatt Regency Hua Hinn
18.6-20.6 Bangkok, hotelli Baiyoke Sky

Lennot

6.6 klo 14.50 KLM 1168 Amsterdamiin klo 20.45 KLM 877 Bangkok
20.6 klo 23.15 KLM 878 Amsterdamiin 21.6 klo KLM 1167 Helsinkiin jossa klo 14.00

Naurettiin Timon kanssa, että eihän lennot kestä menomatkalla kun 6 tuntia. Tosin takasintulomatkalla 24... prkl.

Tiger Temple kuulosti alunperin tosi kiinnostavalta retkikohteelta: munkkien pelastamia tiikereitä, awww. Sitten löysin mm. tällaisen tutkimuksen. Ihan sairasta menoa.

Hemp to the rescue!

2009-05-21T19:30:00.007+03:00

Jaaaa sitten taas kevyempiin aiheisiin.

Ostin eilen hampun siemeniä. Vasta kun tuijottelin pakkausta, silmiin osui mainoslause: Sopii leivontaan, ruoanlaittoon ja idätykseen. Idätykseen? Hetkinen, miten hampun kasvattaminen voi muutenkaan olla Suomessa laillista?

Wikipedia tietää tämänkin! Itse asiassa, kannabiksen kasvattaminen ei ole laitonta. Sen kasvattaminen huumausainekäyttöön on. No, oikeassa huumekannabiksessa THC:n pitoisuus on 0,5-5 %, kun taas tavallisessa öljyhampussa se on noin 0,03 %.

Hamppu on täydellinen kasvi joka pelastaa maailman. Se on yksi maailman nopeakasvuisimpia kasveja, ei tarvitse tuholaistorjuntaa eikä lannoitteita - JA se on C4-kasvi! Toisin sanoen se sitoo 2-3 kertaa enemmän hiilidioksidia kuin puut. Lisäksi hampusta voi tehdä vaatteita, paperia, polttoainetta, muovia ja ruokaa, ja sitä voi käyttää rakentamisessa, kemianteollisuudessa ja karjankasvatuksessa.

Hampussa on lähes kaikki ravintoaineet ideaalissa suhteessa, ja siinä on tajuttomasti omega-rasvahappoja sekä proteiinia 20% . Lisää kiehtovaa nippelitietoa löytyy hamppu.infosta.

Tiesittekö, että yksi pääsyy kannabiksen kieltämiselle oli taloudellinen? Hampun osuus paperituotannossa oli 1800-luvulla vielä 75-90 %. Jossain vaiheessa eräs amerikkalainen teollisuuspamppu aloitti kannabiksen mustamaalaamisen lobatakseen omaa puupaperibisnestään.

(kukapa ei rakastaisi jenkkiläisiä propagandavideoita? Duck and cover!)

If you know the word "zoophilia", you know too much.

2009-05-07T20:36:00.005+03:00

Olin kokonaan unohtanut laittaa kuvia siltä ensimmäiseltä lämpimältä viikonlopulta just ennen vappua, kun oltiin vahtimassa mun pikkuveljeä, ja käytiin muun muassa Korkeasaaressa.

Siellä oli uskomaton määrä Tengun näköisiä eläimiä, esmes saukko.

Lisää tengueläimiä: mangustit oli vähän aikaa sitten saaneet poikasia. Awwww!

Tengu rentoutui värikoordinoidusti.

Resepti

2009-04-24T14:35:00.006+03:00

Frettisushin ainekset: Tuoreet, luonnonmukaiset raaka-aineet ovat erityisen tärkeitä. Tähän uskomattoman helppoon ateriaan tarvitset näitä:

- liian utelias fretti joka tunkee nenänsä joka paikkaan
- aaltopahvia, paremman puutteessa myös muu pakkausmateriaali käy

Usein löydät nämä raaka-aineet samasta hyllystä.

Levitä herkulliset pahvit auki. Ota frettitäyte esiin ja muotoile se puikulaksi.

Aseta fretti pahvin reunaan ja tartu siitä.

Huolehdi että fretti pysyy sisällä ja ala rullata pahvia.

Rullaa koko pahvi loppuun asti.

Frettisushi on valmis! Sopii nautittavaksi kevyiden ja hedelmäisten viinien kera, muista tarjoilla myös perinteistä wasabia.

Kemiallisen epävakautensa takia frettisushilla on joskus taipumus räjähtää.

omg.

2009-04-24T13:46:00.003+03:00

Nyt on kuulkaa piru merrassa! Yleensä lapsiystävällisyyttä huokuva muskaribändi Lordi on kohahduttanut lapsille sopimattomalla konsertillaan!

Turhaan Jokeri-pokeri-poks -kohtausta odottaneet, närkästyneet vanhemmat joutuivat viemään leikki-ikäisensä pois, kun lavashow sisälsikin kauhuelementtejä.

Lisää elintärkeää informaatiota ja kriisitukea löytyy asialle omistautuneelta Suomi24-palstalta.

Eläinlääkärikeikka

2009-04-22T09:37:00.003+03:00

No niin, kaikki pikku ihkuttajat siellä kotona, tässä teille varoittava esimerkki elävästä elämästä.

Lemmikkiä ottaessa aina painotetaan sitä, että pitää hoitaa eläinlääkärikulut mukisematta. Ja niin ne hoidetaankin, mutta aina siitä ei tarvitse pitää, ja jotkut eläimet on tapaturma-alttiimpia kuin toiset:

Eläin: Tengu, fretti
Vaiva: tukehtuminen, oksentaminen, verinen kakka, apatia
Pelko: suolitukos, sisäinen verenvuoto
Aika: maanantai-ilta klo 24

Mun kokemuksen mukaan kaikki eläimet sairastuu virka-ajan ulkopuolella ja mielellään jouluaattona. Koiraa eksoottisemmalle eläimelle ei silloin ole juuri hoitoa tarjolla, ainakaan kehä I ulkopuolella.

Lääkäri: Helsingin yliopiston pieneläinklinikka, Viikki

Koska kukaan oikea lääkäri ei halua olla tuollaiseen aikaan töissä, hoidon suorittaa hoitaja tai ell harjoittelija.

Puhelindiagnoosi: Jos ruokaa mennyt keuhkoihin, se aiheuttaa nopeasti keuhkokuumeen ja vaatii noin kolmen päivän suonensisäisen antibioottihoidon ja happihoidon klinikalla. Hinta-arvio sunnuntaina 600-700 €.

Onneksi selvittiin kuitenkin säikähdyksellä. Tengu tunnusteltiin, mitään suolitukokseen viittaavaa ei löytynyt. Lämpö normaali. Harjoittelija vei Tengun johonkin takahuoneeseen eläinlääkärin konsultoitavaksi.

Diagnoosi: suolistotulehdus
Tutkimukset: punnitus, tunnustelu, lämmönmittaus, googletus
Aika: n. tunti
Hoito: nesteytys nahan alle, oksennuksenestolääke, antibiootti pistoksena

Päivystyskäynti: 165 €
Puhelindiagnoosi: 20 €
Lääkitys: 20 €

Kannattaa aina varautua henkisesti siihen, että eläinlääkärilasku on automaattisesti kaksinkertainen päivystysaikana kuin normaalisti.

Ja vakuutustahan ei freteille anneta. Hoitokuluja tulee usein yhden fretin elinaikana useita tuhansia euroja.

Toivottavasti tää jää tähän. On mahdollista, että Tengu ois parantunut ilman lääkäriäkin/olisi voinut odottaa aamuun, mutta paraneminen olisi voinut olla hitaampaa, ja ainakin nyt Tengu sai olon helpommaksi heti ja me mielenrauhan.

I can has birfday?

2009-04-20T19:49:00.005+03:00

Perjantaina oli kiva päivä. Käväsin Stadissa ostamassa kolmenkympin silmänympärysrasvan ja sit painuttiin Timon kaa salille. Ihan aiheesta, jessus mä oon rapakunnossa.

Illalla mentiin mun vanhempien luokse, Timon porukat ja mun isoäiti poikaystävineen tuli myös. Sain pikkuveljeltä "maailman paras sisko" -mukin, totally undeserved. Äiti tarjoili mulle pad thaita ja luomuporkkanoita sekä luomuviiniä. Oli hauskaa, kolmen aikaan ajoin kaikki himaan.

Aamulla Timo ja sen vanhemmat herätti mut aamiaisella sänkyyn ja kammottavalla epävireisellä synttärilaululla. Sain niiltä lahjaksi Kokon pistaasinvärisen uunivuoan ja liloja jälkkärikulhoja. Timolta sain ruinaamani uudet kuulokkeet IPodiin ja Kotiteollisuuden uuden Ukonhauta-cd:een, jonka ulkoasu miellytti mua. Lauantaina oli hirveä kiire himaan, siellä oli vielä siivouskin vähän kesken. Lähtöä Järvenpäästä hidasti Tengun sängyn alle piilottamat autonavaimet.

Tarjoomuksia lahjakipoista: pestopatonkia ja hedelmäsalaattia.

Hedelmäsalaatti sisälsi tuoretta ananasta, luomurypäleitä, päärynää ja mangoa. Kiiviäki piti olla mut ne unohtu.

Hannalta sain lahjaksi kauan kaipaamani tappaja-albiinopupun.

Awwwwww! Kattokaa mitä mä sain mun ihanilta kavereilta! Kori sisältää kaikensorttista luomusapuskaa. I feel so loved! Thanks guys!

Tapansa mukaan Neetta ja Niina oli myöhässä, mut panostanu vähän enemmän.

Vieraita kieltämättä tuli vähemmän kun olin ajatellut, mutta eipä se menoa haittaa. Tengu-hommaa lukuunottamatta oli tosi mukava ja rento viikonloppu. Jospa nyt jaksaisi vähän skarpata koulussakin?

Rahienin pikaopas ekoelämän alkeisiin

2009-04-11T18:16:00.002+03:00

Käsi ylös, ketä ahdisti eilinen postaukseni ympäristöstä? Aah, mulla on nyt niin hyvä olo taas. Sain ikäänkuin oksennettua ahdistukseni internetin vaivoiksi.

Älä anna elämän ahdistaa. Jos haluat muuttaa elintapojasi hiukan, tässä pari oleellisinta vinkkiä.

Rahienin pikaopas ekoelämän alkeisiin

Ruoka

- Vähennä lihansyöntiä. Lihan kasvattaminen tuottaa paljon päästöjä; jos kuitenkin syöt lihaa, jätä nauta pois ja lisää kalansyöntiä. Pari kasvisruokapäivää viikossa tekee jo ison eron.
- Valitse luomua aina kun voit. Jos rahatilanne ahdistaa, osta luomuna ne tuotteet, joissa hintaero ei ole suuri tai joita tarvitsee ostaa harvoin, esim. ketsuppi, soija, jauhot, sitruunamehu kahvi/tee.
- Vältä eineksiä.
- Suosi kausiruokaa ja mahdollisimman lähellä tuotettua - älä osta brasilialaista nautaa.

Siivous

- Käytä mikrokuituvälineitä, ne eivät vaadi pesuaineita. Siivoa usein, jotta lika ei pinty.
- Vaihda kemikaalit ympäristö- ja ihmisystävällisiksi. Käytä esimerkiksi Ecoveria, Elokuuta, Ole hyvää, mäntysuopaa ja etikkaa. Ota käyttöön pesupähkinät.

Kosmetiikka

- Mieti mitä kemikaaleja lävitsesi kulkee viemäriin. Harkitse tarvitsetko todella kaikkia tuotteita, ja siirry luontaiskosmetiikkaan ja wanhan kansan kikkoihin.

Jäte

- Lajittele. Biojätteen lajittelua tärkeämpää mielestäni on hyötyjätteestä huolehtiminen: paperit, pahvit, lasi, metalli, energiajae jos on. Älä unohda ongelmajätteitä, joita ovat myös kynsilakka, paristot ja energiansäästölamput.

Shoppailu

- Osta muodikasta second handia. Vähennä shoppailua.
- Käytä kangaskasseja, älä hyväksy ilmaisia muovipussukoita. Laita hedelmät vaikka verkkokassiin.

Liikkuminen

- Älä käytä autoa alle 5 km matkoilla.
- Vältä lentämistä.

Kaikkein tärkein (ja vaikein) neuvo:

Vähennä kulutusta. Mieti tarvitsetko jotakin kivaa hilavitkutinta todella. Älä osta.

Lisää tietoa:

Helsingin Sanomien hiilijalanjälkitesti
WWF:n ekovinkit

Auttamisähky

2009-04-10T15:08:00.002+03:00

Ajattelin puhua vähän siitä, miten tavallisesta nuoresta aikuisesta tulee tiedostava, ja miltä se tuntuu. Ehkä se on hölmö sana, mutta parempaakaa en keksi.

Mä oon aina ollu kiinnostunu luonnosta ja eläimistä. Siis tykännyt niistä, en kiinnostunut niiden hävittämisestä. Miksi mä sitten toimin niinkuin en välittäisi niistä paskan vertaa?

Kyllähän mä aina tiesin että me ollaan matkalla tuhoon. Kaikki menee perseelleen. Silti on niin helppo elää omassa pikku kuplassaan, vedota siihen että enhän minä sille mitään voi, että paras olla ajattelematta koko asiaa. Mitä väliä, jos maailma tuhoutuu kumminkin.

Mä tiesin kyllä koko ajan, että kaikki muuttuu. Että jos mä hyväksyn tietoa asioista, elämä vaikeutuu. Mut mä ajattelin että jos mä teen vaan vähän hyvää, oon vaan vähän parempi ihminen, niin mä voin sulkea korvat kaikelta muulta.

Se alkoi yksinkertaisella eläinsuojelulla. Ympäristöasiat on abstraktimpia, eläinasiat on helpompi konkretisoida: jos mä jätän ostamatta jonkun tuotteen, jonkun elämä pelastuu. Jos mä ostan kolmen jauhelihapaketin sijaan vain yhden, ties kuinka monta lehmää mun elinaikana ei ammuta päähän.

Eihän se siihen voinut jäädä. Samaan aikaan mä olin sattumalta kiinnostunu omasta terveydestäni, ja siitä millaisen määrän esimerkiksi transrasvoja mä tungen sisääni. Entäs kaikki näkymätön, kaikki ne kemikaalit joille mä altistun joka päivä sekä tahtomattani että omaa syytäni? Kosmetiikan myrkkyjen tiedostamista seuras nopeasti kaikki kodin kemikaalit ja ruoka.

Ja sitten lopulta se suurin paha, Ekologisuus. Jo pelkästään ne kemikaalit: vaikka ne onkin tosi pahaksi mun elimistössä, miten vaikuttaa niiden valmistus ja loppusijoitus?

Kuluttaja valintojen edessä. Dokumentaristi John Webster öljydieetillä elokuvassa Katastrofin aineksia.

Suurin kysymys lähestyy: millä oikeudella mä ostan yksittäispakattuja pesuainetabletteja, joiden valmistus on myrkyllistä, ne on mulle myrkyllisiä mun vaatteissa ja ne on myrkyllisiä valuessaan viemäriin ja sieltä mereen? Millä oikeudella mä mitenkään tuen taloudellisesti mitään teollisuutta, joiden valmistamat tuotteet on lyhytikäisiä, jätteenä ongelmallisia ja valmistusprosessiltaan saastuttavia? Miten mä voin ostaa kamaa, joiden mä tiedän olevan kaikin tavoin moraalisesti väärin?

Mua kuvottaa. Länsimaat on turpea sairaalloisen harmaa punkki, joka imee veret koko maailmasta. Kaikki luulee tulevansa onnelliseksi ostamalla lisää krääsää, lisää lisää lisää! Vitut siitä mitä se tekee, tai millasissa oloissa joku sen joutuu tekemään. Mitä väliä jos kuluu paljon sähköä, ainahan sitä saa lisää. Kunhan minulla on mahdollisimman mukavaa, mahdollisimman paljon kertakäyttöistä tavaraa ja mahdollisimman lyhyt kävelymatka ovelta autolle.

Mitä tälle maailmalle tapahtuu, kun muutkin tahtoo elää niinkuin me? Mitä sitten, kun kymmenet miljoonat intialaiset tahtovat alkaa käyttää vessapaperia? Mitä sitten, kun kaikki kiinalaiset tahtovat oman auton?

Monet kehitysmaiden lapset elävät kaatopaikalla.

Ei se ole kehitysmaiden vika. Me jotka eletään omissa pikku syöttöparsissa näytetään loistavaa esimerkkiä. Oikeastaanhan me ei edes haluta että kehitysmaat kehittyisi, miksi pitää miljardivelkoja samaan aikaan kun annetaan kymppi Unicefille?

Mustuus. Epätoivo. Tyynenmeren jätelautta joka on Texasin kokoinen. Vielä pahempia asioita, joista mä en viitsi edes mainita, ettet jätä lukematta tätä tekstiä.

Mitä siitä jää jäljelle? Jos kaikki on niin paskasti... onko järkee vai ei? Moni on sitä mieltä, ettei kannata tehdä mitään, että on jo liian myöhäistä. Ettei yksittäinen ihminen voi mitään. Mä väitän että ne tyypit on pelkureita. Ja vastuunpakoilijoita. Et sä voi jättää äänestämättäkään sillä verukkeella, ettei yksilö voi mitään.

Tieto lisää tuskaa. Mutta mä kestän sen. Mä en yksinkertaisesti voi muuta: miten mä voisin palata entiseen, kun mä tiedän että se on väärin? Paluuta ei ole. Mä en halua olla mukana siinä. Ja vaikka nyt olisikin liian myöhäistä, mitä haittaa ekologisuudesta on? Mitä haittaa on siinä, että elää terveesti, on hyvä itselleen ja haluaa samat edellytykset muillekkin?

Epätoivo on mielikuvituksettomille. Toivoa on. Länsimainen kulttuuri elää evoluutionsa tuhoavassa vaiheessa, mutta kehitysmaat saattavat hypätä sen yli. Afrikassa ei luultavasti tulla ottamaan hehkulamppuja laajaan käyttöön. Tulevaisuuden minimalistinen LED-tekniikka on jo kovassa nosteessa sinne. Öljy-yhtiöiden lobbareista huolimatta vaihtoehtoja kehitetään, ja niitä jo ON. Unohtakaa palmuöljy, tulevaisuuden rakettipolttoaine tehdään levästä. Bambu korvaa sademetsäpuun. Ruokaa voidaan syöttää myös ihmisille karjan sijaan. Energiaa saadaan jätteistä ja vieläkin tehokkaammin merestä. Ja kun se aika tulee, tieteen avulla voidaan myös vähintäänkin hidastaa ilmaston lämpenemistä.

Kaikki joita maailman tila ahdistaa, kaikki jotka kamppailevat sisäisten ristiriitojen kanssa, kaikki jotka miettivät voiko yksi ihminen vaikuttaa: sinä et ole yksin. Meitä on miljoonia. Jonkun on raivattava tie ja näytettävä esimerkkiä. Vaikka tehokkaimmat muutokset saataisiinkin aikaan "ylemmän tahon" päätöksillä, meidän on nostettava kanssaihmisten tietoisuutta, ja vaikutettava omilla valinnoillamme. Kaaosteoria: mieti, juuri sinä voit olla se, joka aikaansaa muutoksen ja pelastaa maailman. Mutta se maailma pitää pelastaa yksi muovipakkaus ja hiilidioksidikilo kerrallaan.

Ja mä aion tehdä sen. Ootko sä mukana?

Julistan muovipussi- ja Mc Donald's -lakkoni virallisesti avatuksi.

Haastesaaste

2009-04-09T14:16:00.005+03:00

Aah, vohdoin mulla on kivasti aikaa tehdä tää Neetan heittämä haaste.

Säännöt ovat seuraavat:

1. Vastaa kysymyksiin
2. Haasta kolme blogaajaa ja kerro heille haasteesta

Kallein aarteeni

Yes, I'm that sentimental.

Paras kirja

Ajan Pyörä -sarja, tietty! Tai oikeemmin, The Wheel of Time. Oon lukenut sitä seiskaluokalta asti, ja sarja alkaakin kohta lähennellä loppuaan. Mulla on kaikki suomenkieliset kirjat 1-25, nro 8 lukuunottamatta (sitä ei saa enää kovakantisena), ja englanninkielisiä kuusi yhdestätoista.

Rakkain lahja

YO-lahja Timolta 2005. Käytän sitä oikeastaan aina. Se on unohtunut slovakialaiseen hotellihuoneeseen ja katkennut kerran.

Parasta musiikkia

Rock, heavy ja metalli. Oikeastaan mulla on monipuolisempi musamaku kun annan yleensä ymmärtää, mutta on "laidasta laitaan" on älyttömän korni vastaus. Ja ei sekään kyllä useimmilla ihan pidä paikkaansa. En näe mitään syytä miksi mun pitäisi sietää poppia, r'n'b:tä tai rappia. Eikä varsinkaan mitään "tääl on bileet, kaikki sileeks". Parasta musaa on AC/DC, Metallica, Black Sabbath, Mötley Crüe, Volbeat, Airbourne, Dio... siitä vaan tulee niin mukavan lämmin ja pörröinen olo. Esimerkiksi AC/DC on eroottista, elämäniloista, aitoa, ilkikurista, pilke silmäkulmassa ja kieli poskessa-henkistä elossaolon juhlaa.

Lempiasusteeni

Tällä hetkellä ehdottomasti kirpparilta löytynyt, ihanan pehmeä 150 x 150 cm violetihtava villainen huivi, hinta 3 euroa.

En jaksa vastata loppuhin kysymyksiin, koska mulla ei oikeestaan ole niihin mitään älykästä sanottavaa. Haastan Ilonan, J:n ja Paryun. Jos ei muuten innosta, niin lisähaasteeksi heitän tämän toteutuksen piirtämällä.